Hetkittäin pääsen tunnelmaan

Niin ollaan jo joulukuussa. Marraskuu juoksi ohi ja juoksu jatkuu edelleen.

Hulinan keskellä saan hetkittäin joulun odotuksesta kiinni ja lisään listalleni taatelikakun, jäälyhdyt ja silkkipaperitähtien tekoa.

Nämä saan tänä vuonna joulukuuseen. Aika söötit minusta.

Kamerassa ei ainoatakaan omaa kuvaa, siksi talvitunnelmia Plumosta.

kuvat: Plumo

Korkea aika

Eteisen villasukkakorista puuttuvat äiskylän sukat, sillä ne ovat pysyneet jaloissani koko viikon. 

Jo riittäisi roikkuvat silmät, ontto pää ja kuumeesta punoittavat posket. Tämän ennätyssitkeän flunssan takia meni eilenkin sivusuun ihanat ystävät ja jumalaiset makuelämykset.

Nyt tankkaan taas teetä hunajalla, jotta vihdoin saisin oman ääneni takaisin. 

Talvisävyt

Minulla on sisäinen tarve siirtyä pikkuhiljaa kotona talviväreihin. Värikkäät räsymatot saavat lähtöpassit. Jäädä saavat valkoiset, harmaat, ruskeat ja liilat. Eilen löysin niiden kaveriksi ja iltojen lämmikkeeksi lähetystorilta okranväriset satiinipeitot.

Kierrätyskeskuksen 20v. synttäreiltä kannoin pois yläkuvan komuutin. Kävelin ulos 40 euroa köyhempänä, mutta oikein tyytyväisenä kauppoihin. Se päätynee poikien huoneeseen todennäköisesti valkoiseksi maalattuna.

Tästä piti tulla neulontaviikonloppu, mutta nyt keskitynkin kuumeisen esikoisen hoivaamiseen. Hitaasti pitenevä kaulahuivini joutaa odottaa.

(Pienen) ihmisen paras ystävä

Hänen sinnikäs työ koiran luottamuksen voittamiseksi on vihdoin alkanut tuottaa tulosta.

 

Hänen mielestään koira on:

• paras herättäjä aamuisin
• pehmein ja lämpöisin unikaveri
• ehdottomasti kotijoukkueen paras puolustaja jalkapallossa ja
• aina herkkujen tarpeeessa.

Koiran mielestä hän:

• tuoksuu vastustamattoman hyvälle
• tarjoilee tämän perheen maukkaimmat herkkupalat ja jakaa aina ruokansa
• on väsymätön rapsuttaja pienine hentoine käsineen
• tarvitsee usein naama- ja korvaustauspesua.

 

 

Huokaus

Takki tyhjänä arkipäivien taukoamattomasta juoksusta ja aikataulutuksesta. 

Pojatkin ovat sairastaneet koko viikon. 

Onneksi lapset ovat kutakuinkin tervehtyneet ja on viikonloppu. Meillä on tuoretta leipää, kaiverrusta odottava kurpitsa sekä Robin Hood -elokuva. Se on oikein riittävästi tälle viikonlopulle.

10/10/10

Lapsiperhematematiikkaa

sunday + park + sun = fun

Karkkipäivä

Tänään on karkkipäivä. Lapset saavat herkkunsa ja minä omani:

• pitkän aamupalan
• lämpimän takan
• omenahillon keittohetken
• puhtaat lakanat
• kiireettömästi valmistetun illallisen
• maailman ihanimmat kainalokaverit

Niistä täydelliset lauantait tehty.

PS. Posti toi ihanan, pehmeän talvitakin puhelimelle. Kiitos Sort of Pink, se on herättänyt paljon ihastusta.

Hidasta tahtia ✓

Tänä viikonloppuna yritän hieman rauhoittua. Imen kauneinta syksyä itseeni. Siistin viikon aikana villiintynyttä kotia ja jos jää aikaa, kudon hieman. Helmasta riekaleinen lempitakkinikin kaipaisi korjausta. Koira yksinäisenä hetkenään riuhtoi sen alas naulakosta - huonoin seurauksin.

Taas meille kotiutui yksi vanha peitto. Ei moista voi jättää taakseen. Ei vain voi, vaikka joutuisi kantamaan sen sylissä läpi Helsingin.

Viikonlopun satoa

Vanha talviomenapuu oli vielä eilen täynnä omenaa, kunnes haalin kasaan kaikki tämän talouden korit ja keräsin oksilta painavan taakan pois. Runsas omenasato päätyy huomenna mehustamoon.

Ihan kaikkea ei kuitenkaan puristeta mehuksi. Omenoista kauneimmat käärin varovasti silkkipaperiin ja vien kellariin kypsymään. Jos on onni myötä, maistellemme kypsiä omenoita joulun aikaan.

Viikonlopun bonuksena tein monta edullista löytöä lähetystorilta. Niistä hykerryttävimmät olivat ehdottomasti oranssi kukallinen peite (3 e) ja vihreä seinälamppu (4 e). Lisäksi löytyi alakuvan iso peltinen lampunvarjostin (4 e) ja  pöytälampun puinen jalka (3 e). Maalaan ne kun vain osaan päättää värin.

.

Saimme eilen poikien kanssa uudet tukat. Ihana ystävä tuli ja teki meistä ihmisen näköisiä. Lattialle pudonneista hiuksista olisi saanut hyvän peruukin, sen verran keveni kuontalomme. Ei olla enää hatihurttia tai hapsenkakkiaisia takkuinemme. Oli kyllä aikakin.

Koirareppana puolestaan joutuu vielä(kin) odottamaan, että joku nyppisi sille uuden turkin. Se joku taidan olla minä...

Tuolle "karvaiselle esikoisellemme" löytyi tänään nimikkolaulu. Yleensä musiikki saa pojat rauhoittumaan, mutta tällä oli täysin päinvastainen vaikutus. Pojista pienempi hyppäsi tuolille kesken iltapalan ja alkoi tanssimaan riemukkaasti mukana. En tohtinut kieltää, sen verran oli hienot muuvit ja suu korvasta korvaan.

Käy talvilevolle

Kolmen ja puolen tunnin päässä on tähtikirkas taivaankansi ja hiiskumaton hiljaisuus. Aamun usva ja kasteinen metsä. Sadepisaroiden heleä soitto järven pinnalla. 

 

Ikävöin jo nyt sinne.

 

En vielä tunne mökin tuoksua vaatteissa, huomenna sen haistan.

Torstaina

Me pakkaillaan. Huomenna mökille.

Täältä tullaan sienet!!

Funkkista

En tiedä mistä puhaltaa - haluaisin vanhan nahkaisen funkkisnojatuolin, jossa olisi tiikkiset käsinojat.

Haaveiluksi tämä taitaa jäädä, sillä se ei varmaankaan sopisi tänne talonpoikaisten ja muiden hörsyjen seuraan.

Nämä kaunokaiset saattaisivat meille sopiakin.

kuvat: decopedia

Meidän kellarin perukoilta löytyi muuton yhteydessä matalat 50-luvun funkkisnojatuolin rungot. Puu oli lahonnut liitoskohdista ja pehmusteet olivat vuosien saatossa kadonneet. Tietämätön kun olin, niistä tuli puutarhatuolit ja ne hoitavat sitä virkaa edelleen... Niissä on huikean hyvä istua eikä ihme, sillä ne ovat tanskalaisen suunnittelija Hans J. Wegnerin GE 290 -tuolit. (!)

Jos joku muu mielii funkkista, joku (minulle tuntematon) myy huutiksessa lähes ilmaiseksi kaunislinjaisen vintage jakkaran ja tyylikkään funkkissohvan + 2 nojatuolia. Nämä tuskin ovat kenenkään tunnetun suunnittelijan käsialaa, mutta aika makeat minusta.

Lämmin olo

 

 

 

Sain hyvän mielen Sarilta ja Katinkaiselta. Kiitos.

Jo aikoja sitten sain tunnustuksen myös Kristalta ja MariaK:lta. En koskaan kiittänyt niistä kunnollisesti. Nyt teen senkin - kiitos teille ja anteeksi tolkuttoman pitkä viivästys.

✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥

Ensin mainittuun tunnustukseen kuului kertoa kolme asiaa, jota rakastaa. 

Listassa on nyt useampi, mutta näitä rakastan:

✥ pitkiä iltoja ja kiireettömiä viikonloppuja

✥ tunteella valmistettua ruokaa

✥ puhtaita lakanoita

✥ aamuaurinkoa

✥ kangasmetsiä

✥ maitokahvia

✥ koskettavia elokuvia

✥ käen kukuntaa

✥ musiikkia, jossa on melodia ja tarina

✥ meren tuoksua

✥ rakkaimpiani, joita ilman en voi hengittää. Perhettäni, joka on kaikkeni.

✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥

Laitan tämän eteenpäin kiitoksena kahdelle inspiroivalle bloggaajalle:

Herttaiselle ja aidolle Niinalle, jonka Ssouvenirs -blogi pursuaa hyvää karmaa ja kauniita kuvia.

Älykkäälle ja valloittavan boheemille Kirjailijattarelle, jonka täysin uniikki Tuulen naapurina -blogi on jokaisella postillaan sykähdyttävää luettavaa ja katseltavaa.

Kiitos teille - luonanne on aina yhtä ihana vierailla.

Sattumalta

Tänään aamulla metrossa kävi mitä mukavin yhteensattuma. Olipa ihana tavata hänet.

Tänään kantautui korviini myös Nick Draken vuosien takainen lempeä kitara ja kultainen ääni. Ihana sattuma sekin.


Toivottavasti teillekin on tänään tapahtunut mukavia.

Nämä löysin

 

 

ja meinasin pakahtua.

Alimmassa kuvassa minä ja mummo.

Kaikilla maailman lapsilla pitäisi olla yhtä ihana mummo, kun meillä oli. Aina läsnä ja lähellä.

Pellavaöljymaalia ja pigmenttiä

Toissaviikonloppuna muistin, että minulla oli jemmassa vajaa purkki Uulan valkoista pellavaöljymaalia ja kaksi purkkia pigmenttiä. 

Aloitin pigmentin sekoituksella serotiiniin: reilu lusikallinen koboltin sinistä ja ripaus krominkeltaista. 

Jos joku teistä innostuu kokeilemaan, pigmentti kannattaa aina sekoittaa johonkin liuottimeen. Silloin saa tasaisen värin.

Hain kunnon turkoosia sävyä, en mitään haaleaa pastillia. Vaikka en sekoittanutkaan kovin suurta määrää maalia (ehkä noin 2 dl), valkoinen maali vaati värjäytyäkseen melkoisen määrän pigmenttiä. Olisin hyvin pärjännyt pienemmälläkin määrällä, sillä yhteen - kahteen pellavaöljymaalikerrokseen ei tarvitse kovin suurta maalimäärää.

Toisaalta kaikki tarvittava maali kannattaa sekoittaa kerralla. Lottovoittokin on todennäköisempää kuin täsmälleen saman sävyn sekoittaminen uudelleen.

Olin niin tohkeissani, että unohdin vallan lisätä pellavaöljyä. Tämän vuoksi maalipinnasta tuli aika matta eikä kiiltävä niinkuin pellavaöljymaalista muutoin tulisi.

Maalasin myös harjan ja keittiöpyyhenaulakon. Harjaa varten lisäsin hieman keltaista pigmenttiä ja (voilá!) maalista tuli vihreää!

Maalipinnat saivat kuivua rauhassa 3-4 päivää. Lopuksi rapsuttelin hieman kulmista hiekkapaperilla.

Totesin taas itseksesi, että miksi ihmeessä maalaisin millään muulla maalilla kuin öljymaalilla? Sen pinta on niin kaunis kaikessa ohuudessaan ja hienostuneisuudessaan. Valkoista en sillä tosin enää maalaa, sillä valkoinen pellavaöljymaali kellastuu nopeasti.

Seuraavaksi haen mustaa pigmenttiä ja maalailen kaiken kotona harmaaksi!!!