Elokuun kynnyksellä arki on palannut.
Aamulla bussi vie minut kotipysäkiltäni Helsinkiin. Se kulkee pitkin Kustaa Vaasan katua Hämeentielle ja Pitkäsillan yli keskustaan. Seuraan levollisena heräilevää kaupunkia. Aamuaurinko lohduttaa lomalta palaajaa.
Iltapäivällä matkalla kotiin. Lämpimät kesäkadut ovat täynnä kulkijoita. Kesän kaunistamia ja huolettomia.
On hauskaa seurata eläväistä kaupunkia kuukauden lomaerakoitumisen jälkeen. Kesä jatkuu. Ainakin vähän aikaa.
Takana kotona vietettyjä lokoisia lomapäiviä.
Ennen mökille lähtöä haluaisin vielä puuhastella kaikkea, mihin arkena ei jää aikaa ja energiaa. Tahtoisin jatkaa kesken jääneitä kunnostusprojekteja, laittaa kotia ja pihaa, ommella, leipoa ja jopa siivota!
Tänään kuitenkin puuhaillaan mukavia lasten kanssa, nautitaan hetkittäisestä joutilaisuudesta ja ollaan aidosti läsnä.
Illalla, kun lapset on saatu nukkumaan, ehkä ihan vähäsen maalailua...
Olen havainnut viime viikkoina liilan ja keltaisen sävyjen miellyttävä minua erityisen paljon. Tämä on kummallista, sillä aiemmin en ole järin pitänyt liilasta, keltaisesta kylläkin.
Tuntuu, että näen liilaa ja keltaista jatkuvasti ympärilläni. Tienpientareiden leinikit, lupiinit, kissankellot. Oman pihan iirikset, mirrimintut, loistosalviat ja muut.
Mieluiten myös valitsen päälleni liiloja ja keltaisia vaatteita. Kirkkaan vihreäkin käy, hätätapauksessa. Suorastaan lamaannun, jos joudun tyytymään johonkin tylsään väriin. Ilahdun, jos ja kun voin pukeutua värikkäästi.
Värimania puskee jo sisustusmieltymyksiinkin.
Suunnitelma kuuluu näin: reippaasti lisää valkoista ja raikkaita värin pirskeitä. Turkoosia ja vanhaa vihreää, ehkä jopa vaaleanpunaista/-sinistä. Joka tapauksessa nyt tuntuu, että haluan sanoa hellurei masentavalle ja mieltä latistavalle beigelle.
Olohuoneen hiekanväriset tapetit tosin saavat jäädä paikoilleen - ainakin toistaiseksi.Mutta alakerran koiran kynsimän lautalattian voisi hioa ja maalata valkoiseksi. Vaaleaksi lipeäkäsitelty ja öljytty mäntylattia ei valitettavasti kestänyt tämän konkkaronkan vauhdikasta elämää.
En tiedä kestääkö maalattu sen paremmin. Ainakin valkoinen lattia armahtaa valkoisen koiran omistajaa, joka ei ole maailman tunnollisin imuroija.