Ihmisten ilmoilla

Elokuun kynnyksellä arki on palannut.

Aamulla bussi vie minut kotipysäkiltäni Helsinkiin. Se kulkee pitkin Kustaa Vaasan katua Hämeentielle ja Pitkäsillan yli keskustaan. Seuraan levollisena heräilevää kaupunkia. Aamuaurinko lohduttaa lomalta palaajaa.

Iltapäivällä matkalla kotiin. Lämpimät kesäkadut ovat täynnä kulkijoita. Kesän kaunistamia ja huolettomia.

On hauskaa seurata eläväistä kaupunkia kuukauden lomaerakoitumisen jälkeen. Kesä jatkuu. Ainakin vähän aikaa.

Viimeisiä lomapäiviä

Kaksi päivää lomaa jäljellä. Olo on hieman haikea.

Vaikka kesä vielä jatkuu, lapsia tulee iso ikävä. Taas tuntuu sille etteivät työpäivän jälkeiset tunnit heidän kanssaan riitä minulle.

Tänään ja huomenna kuitenkin vielä nautitaan. Näyttää tulevan yksi täydellinen heinäkuinen päivä.









Tässä muutama kuva uusimmista hairahduksistani. Ale-löytöjä Mokosta ovat Ricen neljän kahvikupin setti ja bambutikkaat. Kastemekko on taitavan siskoni ompelema.

Mansikkaa ja vanhan vihreää

Viime päivät on vain loikoiltu ja nautittu mansikoita. Makeita ovat mansikat ja nämä lomapäivät kotona.



Olen selaillut kyllästymiseen asti vanhoja ja uusia sisustuslehtiä.



Olen haahuillut pihalla ja suunnitellut, miten haluaisin uudistaa ja laittaa pihaamme. Jotain fiksuakin on saatu aikaiseksi. Käytiin Korkeasaaressa, esikoiseni oppi ajamaan ilman apupyöriä ja etuovea on kunnostettu. Ovi sai tänään pintaansa hauskan sinisen värin.

PS. Meille muutti asumaan tällainen kaunis vanhan vihreä kaappi. Eikö olekin kaunis?

Rakkauskukkia

Takana muutama päivä mokillä. Kyllä kotiin on aina taivaallista palata.

On hykerryttävän ihanaa pestä omat ja lasten hiukset juoksevalla vedellä, paahtaa leipää ja nukahtaa omaan sänkyyn. Myös väljät neliöt ja kodin valoisuus ilahduttavat suunnattomasti mökkireissujen jälkeen.



Kotona saan myös aina rakkauskukkia.

Pojat kantavat vuoron perään lyhytvartisiksi katkottuja ketokukkia tienpientareilta. Esikoiseni on kutsuu niitä rakkauskukiksi. Siltä ne minusta tuntuvatkin.



Nyt vain nautin kodin tunnelmasta, äänistä, tuoksusta ja rentoudun. Ja tietenkin ihastelen suloisia rakkauskukkiani.

PS. Vaikka kotiin on mukava palata, oli mökilläkin mukavaa. Viimeisenä päivänä ajoimme siskoni ja siskontyttöjeni kanssa Savonlinnaan. Joka vuotiseksi vakiintuneella päiväretkellä katsastetaan paikalliset kirpputorit ja sisustusliikkeet.

Ensimmäisessä kuvassa retken saldoa: kymppitorilta löydetyt puoli-ilmaiset pitsit ja maitotonkka. Löytyi reissulta muutakin kivaa, niistä kuvia ehkä joskus myöhemmin...

Pionien aikaan

Kerrankin olemme kotona pionien kukinnan aikaan. Kaikki maljakot ovat käytössä. Puutarhassa on vielä runsaasti hempeän vaaleanpunaisia kaunokaisia.



Iltasella suupalaksi oli herkullista thaimaalaista. Sitä syötiin haarukalla, sillä puikkojen suojapaperi oli niin kaunis, etten raaskinut avata niitä.

Pikkuväen ehdoilla

Takana kotona vietettyjä lokoisia lomapäiviä.

Ennen mökille lähtöä haluaisin vielä puuhastella kaikkea, mihin arkena ei jää aikaa ja energiaa. Tahtoisin jatkaa kesken jääneitä kunnostusprojekteja, laittaa kotia ja pihaa, ommella, leipoa ja jopa siivota!

Tänään kuitenkin puuhaillaan mukavia lasten kanssa, nautitaan hetkittäisestä joutilaisuudesta ja ollaan aidosti läsnä.

Illalla, kun lapset on saatu nukkumaan, ehkä ihan vähäsen maalailua...

Liilaa ja keltaista

Olen havainnut viime viikkoina liilan ja keltaisen sävyjen miellyttävä minua erityisen paljon. Tämä on kummallista, sillä aiemmin en ole järin pitänyt liilasta, keltaisesta kylläkin.

Tuntuu, että näen liilaa ja keltaista jatkuvasti ympärilläni. Tienpientareiden leinikit, lupiinit, kissankellot. Oman pihan iirikset, mirrimintut, loistosalviat ja muut.

Mieluiten myös valitsen päälleni liiloja ja keltaisia vaatteita. Kirkkaan vihreäkin käy, hätätapauksessa. Suorastaan lamaannun, jos joudun tyytymään johonkin tylsään väriin. Ilahdun, jos ja kun voin pukeutua värikkäästi.



Värimania puskee jo sisustusmieltymyksiinkin.

Suunnitelma kuuluu näin: reippaasti lisää valkoista ja raikkaita värin pirskeitä. Turkoosia ja vanhaa vihreää, ehkä jopa vaaleanpunaista/-sinistä. Joka tapauksessa nyt tuntuu, että haluan sanoa hellurei masentavalle ja mieltä latistavalle beigelle.

Olohuoneen hiekanväriset tapetit tosin saavat jäädä paikoilleen - ainakin toistaiseksi.

Mutta alakerran koiran kynsimän lautalattian voisi hioa ja maalata valkoiseksi. Vaaleaksi lipeäkäsitelty ja öljytty mäntylattia ei valitettavasti kestänyt tämän konkkaronkan vauhdikasta elämää.



En tiedä kestääkö maalattu sen paremmin. Ainakin valkoinen lattia armahtaa valkoisen koiran omistajaa, joka ei ole maailman tunnollisin imuroija.

Aamusella

Aamu on aurinkoinen, mutta vilpoisa.

Lomalla on lasten kanssa aikaa pitkään heräilyyn, leppoisaan aamukahviin ja laiskotteluun.

Kun mittari näyttää varjon puolella yli 18 astetta, voimme aukaista ovet ja pikku hiljaa siirtyä ulos taivaan alle.

Taas tiedossa yksi kaunis kesäpäivä!

Kesäisiä ihastuksia

Aloitin lomatunnelmaan virittäytymisen hyvissä ajoin näiden maailman kauneimpien varvastossujen myötä.



Mokosta puoleen hintaan ostetuilla House Doctorin tossuilla kelpaa hipsiä kesäisiä polkuja.



Jatkoin kesätunnelman nostattamista hankkimalla muutaman hellevaatteen. Kirppikseltä mukaani tarttui 2 eurolla tuo virkattu raidallinen toppi, joka näkyy kuvan oikeassa reunassa.



Jotain kivaa lapsillekin. Pojat hullantuivat kirpputorilta tuomaani paloasemaan. Sillä leikittiin koko eilisilta ja leikki jatkui tänään heti aamutuimaan.



Nyt kahvikupin äärestä ulos hellepäivän huomaan!
Hip hei, lomalaisen elämä on kepeää!