10. syyskuuta 2011


Verkkainen lauantaiaamu. Me pötkötämme lasten kanssa sohvalla yökkäreissä, tukat sekaisin.

Illalla juhlimme mieheni kanssa ystäväni häitä. Minä sujautan jalkaani korkokengät ja oion kutrini. Ihana ilta tulossa, en malta odottaa.

4. syyskuuta 2011

Ihana syksy



Mieheni kantoi keväällä Jäämereltä mukanaan suuren laatikollisen kuningasrapuja. Eilen ne päätyivät grillin kautta pöytään.

Elokuussa hänen mukanaan kotiutui Ranskasta muutama pullo pienten tilojen valkoviinejä. Nyt ne on juotu mitä parhaimmassa seurassa.

Keveä ja energinen olo. Syksy on minun vuodenaikani.

28. heinäkuuta 2011

Ich bin eine wienerschnitzel

Terveisiä Wienistä!

Kolmepäiväinen rentoutusloma ja saksan kielen kertauskurssi. Sanojen hapuiluyrityksiä surkealla C-saksallani, kokonaisia lauseita en edes tohtinut yrittää.

Reissun saldona vain muutamia valokuvia, mutta sitäkin enemmän mukavia muistikuvia. 

10. heinäkuuta 2011

Hei taas



Minun piti karata joksikin aikaa.
Nyt on aika palata.

1. maaliskuuta 2011

Kukkuluuruu!


Kahteen viikkoon mahtuu paljon, ainakin:
  • yksi irronnut ja toinen repsottava etuhammas
  • oikealla tavalla pörähtävä R
  • koulukavereita vuosikymmenten takaa
  • 8 tunnin työpäivään siirtyminen
Ei kuitenkaan hyviä kuvia, joten näillä mennään.

13. helmikuuta 2011

Hän on kuuden









    Keskiviikkona tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun minusta tuli äiti ja miehestäni isä. Muistan, kuinka silloin ihastelimme vieretysten hiljaa pientä tulijaa.

    Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, pienestämme on kasvanut ymmärtäväinen, huumorintajuinen ja rehellinen poika. Päivittäin olen pakahtua, kun seuraan hänen touhujaan. Niin taitavakin hän on  monessa asiassa. 

    Iso, mutta silti pieni.


      23. tammikuuta 2011

      Viikonloppupysähdys


      • puhdas lumi ja pulkkamäki
      • villasukkien lämmittämät varpaat
      • oven taakse yllättäen tupsahtaneet vieraat
      • vaaleanpunaiset tulppaanit
      • pakkasen riittoisat omenamehuvarastot
      • rypälesalsa & vuohenjuustocrostinit Tiinan mukaan
      • sunnuntaiaamun blogihetki

      2. tammikuuta 2011

      Lupaus

















































      Vuoden vaihteen kunniaksi tein poikkeuksellisesti lupauksen. Tänä vuonna aion kuvata enemmän.

      Kameran lisäksi koetan poimia käteeni myös videokameran useammin. Taltioin pienimmät arkiset tarinat, sillä niissä on kaikki mikä on tärkeää. Kaikki se minkä haluan muistaa vuosien päästäkin. Pienen ihmisen pehmeän puheen nuotin, hassusti pörisevän ärrän, hersyvät kikatukset ja ajatuksille tilaa antavat puheenpaussit. Haluan arkistoida elävät muistijäljet hellästä kainalotakiaisesta, lastenhuoneen rokkikonserteista ja aamuista, kun portaista tupsahtaa unenlämpöinen lapsi silmät sikkurassa ja tukka somasti takussa.

      Tervetuloa uusi vuosi. Ole yhtä lempeä kuin edeltäjäsi.