Hissuttelua

Kuume kaatoi minut sänkyyn. Nyt menen eteenpäin vain levon, haudutetun chai-teen ja oman pihan omppujen voimin. Ja tietysti sen auringonhattu-uutteen, joka yleensä aina helpottaa. Muutaman buranankin saatan ottaa.



Jottei menisi itkuvirreksi tämä postaus, tässä uusimpia löytöjäni.

Ylimmän kuvan villalangasta virkatut kukat ostin viikonlopun SavExpon kierrätystorilta eurolla kipale. Minusta ne oli kivan väriset ja taidolla tehty. En itse kertakaikkiaan vain osaa virkata, joten maksan ilomielin muiden taidolla väkertämistä luomuksista. Enemmänkin olisin voinut näistä maksaa, mutta myyjällä oli aito ja ainoa oikea kirppisasenne: kaikki pois - kiertoon halvalla, jottei mitään tarvitse kantaa takaisin kotiin. Ja niin minä kannoin ne kotiini. Ostin häneltä pilkkahintaan vielä kauniita tina- ja alpakkapikareita ja kynttilänjalkoja.



Tuohon pipoon sen nyt laitoin näin aluksi. Saattavat päästä talvella kaulahuiviinkin.



Samalla reissulla mukaani tarttui nämä Peikon pojan käsintehdyt Bambipussukka ja Maatuska-kassi. Lapsellisen suloinen kassi oli oikeasti Knit+Go -pussukka, jonne saa kivasti puikot ja langat. Meillä siitä tuli pumpulipussi.



Heillä on myynnissä joukko hurmaavan suloisia pikkujuttuja. Käy kurkkaamassa Peikon pojan nettiputiikkiin, jos kiinnostuit. Itse voisin sieltä tilata vielä nämä.

Mutta nyt kömmin takaisin peiton alle...

Kymmenen asiaa

Sari pyysi minua paljastamaan 10 asiaa itsestäni teille. Kiitos haasteesta.



Pienen tuumaustaon jälkeen rustasin nämä 10 seikkaa minusta.

1) Minulla on koiran hajuaisti
Minulla on tarkka nenä ja hajumuisti, jos sellaista termiä on edes olemassa. Yhdistän tuoksuja vuosien takaisiin paikkoihin, hetkiin, ihmisiin ja tunnelmiin. Tarkka nenäni on aika ajoin aiheuttanut hilpeyttä ystävieni keskuudessa. Teinivuosina kaksi kaveriani istuivat terveyskeskuksen odotustilassa ja ohitse raahusti voimakkaasti tupakalle haiseva mies. Miehen mentyä toinen ystävistäni tokaisi, jos minä olisin ollut paikalla, olisin nuuskaissut kaksi ilmaa ja ilmoittanut: "Sininen Belmont."

2) Hyvä ruoka on minulle pakkomielle
Rakastan hyvää ruokaa. Pidän ruoan laittamisesta ja sen syömisestä. Ei meillä aina syödä hienosti, todellakaan, mutta syödään kaksi kertaa päivässä. Yritän kasvattaa lapsiani kaikkiruokaisiksi, toistaiseksi huonolla tuloksella...

3) Olen surkea matematiikassa
Aivoni eivät koskaan ole taipuneet matemaattisten tehtävien ratkomiseen. Odotan kauhulla sitä aikaa, kun joudun auttamaan lapsia matikantehtävien kanssa.

4) Minusta on tullut sosiaalinen erakko
Nautin muiden ihmisten seurasta suunnattomasti. Olen ryhmässä yleensä se hölösuu, aina äänessä. Ikävuosien myötä olen kuitenkin huomannut viihtyväni myös yksikseni, omien ajatusteni kanssa. Hiljentyminen on hyväksi.

5) Olen nostalgikko
Syyllistyn usein menneiden aikojen muisteluun ja menneiden vuosikymmenien ihannointiin. Jo 12-vuotiaana toivoin, että olisin elänyt 60-luvulla.

6) Minussa asuu pieni perfektionisti
Saan vatsahaavan, jos joudun tekemään työni puolihuolimattomasti. Yritän kehittyä tässä, sillä vuorokauden tunnit ovat rajalliset.

7) Olen syönyt Mignon-munan kuorineen
Lapsena. Autuaan tietämättömänä etteivät kuoret ole tarkoitettu syötäväksi.

8) Minulla on ollut ajokortti vasta muutaman vuoden
Ajoin kortin esikoiseni syntymän jälkeen. Käyn pian pokkaamassa pysyvän ajokortin poliisilaitokselta tostaina ajetun 2. vaiheen jälkeen. En tosin vieläkään saa veivattua autoa kadun varteen parkkiin...

9) Suomessa on monta kaupunkia, jossa en ole koskaan käynyt
En ole koskaan käynyt Joensuussa, Kajaanissa, Kokkolassa, Raumalla jne. jne. Tämän epäkohdan korjaan vielä.

10) Rakastan joulua
Joulu on juhlista ihanin. Joulun tuoksut, odotus, herkut, valmistelut, lapset ja koko joulun tunnelma. Olisipa jo joulu...


Välitän haasteen 5 mukavalle bloggaajalle.

Pienen sukkapuodin Piialle
Pink Pioniesien Sarille
Niinan Unelmien Niinalle
Eilen tänään ja huomisen Eilen tänään Huomiselle
Prinsessan ja auton Anrinkolle

Toivottavasti otatte haasteen vastaan.

En malta odottaa teidän kymmentä asiaanne.

Toipilaina

Meillä yskitään ja pyyhitään neniä oikein urakalla.

Tänään syysflunssasta kotona toipuvat pikkupotilaat keskittivät vähät voimansa piirtämiseen ja sylittelyyn. Esikoinen piirsi niin hienon kalataulun, että jähmettyi ihastelemaan ja analysoimaan tekelettään tuon tuosta. Kuin oikea taitelija konsanaan.



Töistä palaava isi kusuttiin taidenäyttelyyn suoraan ulko-ovelta.





Tänään silmiäni miellyttivät Vepsäläisen kuvastossa olleet valkoiset Fatboyt. Vaikka pikku potilaiden huoneeseen. Muualle ne eivät oikein sovikaan.



Ensimmäisen kuvan kuppivetimet olivat tuliaiset itselleni Loviisan WWP-tapahtumasta. Niitä myy Porvoon Wanha Rautakauppa. Alla Gantin uusin kuvasto, joka oli melkoinen pettymys. Ei tosin minulla koskaan ole varaa/suurta intohimoa investoida Gant Homen tuotteisiin. Kuvastot ovat vain monesti olleet kauniita ja inspiroiviakin. Nyt kuvat olivat aivan liian tummia ja tunkkaisia makuuni.

- - - -

Edit: kalakuva lisätty - yleisön pyynnöstä :)

Saaressa

Syysauringon lämpö.
Lempeä tuuli.
Hiljaisuus.
Veden rauhoittava vaikutus.
Kivikkoinen hiekkaranta.
Kanttarellimättäät.
Salaisen paikan mustat torvisienet.
Puusaunan pehmeät löylyt.
Sikeät yöunet.
Kasteinen aamu.
Autio kylä.

Näillä muistoilla pärjään pitkän talven yli.

Lisää vettä myllyyn

Olen aiemminkin maininnut, että voisin vaihtaa koko kodin värityksen.

Kun löysin netistä nämä Rie Elise Larsenin kuosit, silmissäni jo vilisti täysin uudelleen väritetty koti.







Haaveissani tapetoin olohuoneen seinät tai ainakin pari seinää Ritva Kronlundin kirsikkapuulla tai ehkä sittenkin tällä lumikiteellä . Tätäkin Annikki ja Ilmari Tapiovaaran upeaa 2+3 tapettia haluaisin johonkin, vaikka poikien huoneeseen.

Jatkan haaveilua/itsekidutusta vielä näiden ihanien Tia Borgsmidtin kuvien seurassa.


kuvat: Rie Elise Larsen

Punaposket

Pihalla ja kotona tuoksuu omenille.

Kahdesta omenapuustamme vain punakaneli kantaa hedelmää tänä vuonna. Vanha rouva Antonovka pitää välivuotta viime vuoden jättisadon jälkeen.

Tänä keväänä talon eteläpuolelle istutettiin myös toinen punakaneli ja lobo. Menee tosin vielä vuosia ennenkuin ne ovat satoiässä. Yksi vuosi meni hukkaan, kun jänikset söivät toissa äitienpäivänä lahjaksi saamani punaisen melban ja punakanelin.

Piipahdimme eilen poikien kanssa lähimetsässä ulkoiluttamassa koiraa ja haistelemassa syksyn tuoksuja.







Eräs yli-innokas karvakasa nauttii suunnattomasti, kun käydään kyykkyyn ja poimitaan jotain. Siis ihan mitä tahansa. Jos se osaisi puhua, se varmasti sanoisi: "Mitä etsitään?! Mitä etsitään?!! Sienet, marjat, kepit, kävyt - mä löydän kaikki!"





Reissun ainoa keltahattuinen sai jäädä metsään.




Pääsisinpä pian sieneen.

Kiitos

Rakas siskoni Sari Kaunista Elämää -blogista antoi minulle tämän tunnustuksen.



Kivointa näissä tunnustuksissa on, että ne saa antaa eteenpäin.

Haluan antaa sen tämän eteenpäin halauksen kera Satunkaa-blogin Sadulle.

Kiitos Satu, että jaksat aina kommentoida positiiviseen, sydämelliseen ja lämpimään tyyliisi. Löydät aina oikeat sanat joka tilanteeseen.

Pysähtymisiä

Olen syksyn myötä haluamattani solahtanut oravanpyörään.

Viipotan aamusta iltaan. Ravaan eestaas maanantaista perjantaihin. En oikein saa mitään valmiiksi - teen vähän sitä ja tätä ja välissä tuota toista. Viime viikkokin hurahti salakavalasti ohi.

En halua päivien vilahtavan vain ohi. Eikös tämä ole juuri sitä aikaa elämässä, kun pitäisi nauttia ja painaa visusti mieleen kaikki lasten kanssa vietetyt tärkeät sekunnit.

Onneksi esikoiseni pysäyttää minut hetkittäin syvällisillä kysymyksillään.

" Äiti,

miksi maapallo pyörii?
miksi on valoa?
miksi tarvitaan sähköä? "


Kyllä tämä maailma on ihmeellinen paikka, mutta me aikuiset emme usein kiireiltämme sitä näe.