♡

Verkkainen lauantaiaamu. Me pötkötämme lasten kanssa sohvalla yökkäreissä, tukat sekaisin.

Illalla juhlimme mieheni kanssa ystäväni häitä. Minä sujautan jalkaani korkokengät ja oion kutrini. Ihana ilta tulossa, en malta odottaa.

Ihana syksy

Mieheni kantoi keväällä Jäämereltä mukanaan suuren laatikollisen kuningasrapuja. Eilen ne päätyivät grillin kautta pöytään.

Elokuussa hänen mukanaan kotiutui Ranskasta muutama pullo pienten tilojen valkoviinejä. Nyt ne on juotu mitä parhaimmassa seurassa.

Keveä ja energinen olo. Syksy on minun vuodenaikani.

Ich bin eine wienerschnitzel

Terveisiä Wienistä!

Kolmepäiväinen rentoutusloma ja saksan kielen kertauskurssi. Sanojen hapuiluyrityksiä surkealla C-saksallani, kokonaisia lauseita en edes tohtinut yrittää.

Reissun saldona vain muutamia valokuvia, mutta sitäkin enemmän mukavia muistikuvia. 

Hei taas

Minun piti karata joksikin aikaa.

Nyt on aika palata.

Kukkuluuruu!

Kahteen viikkoon mahtuu paljon, ainakin:

• yksi irronnut ja toinen repsottava etuhammas
• oikealla tavalla pörähtävä R
• koulukavereita vuosikymmenten takaa
• 8 tunnin työpäivään siirtyminen

Ei kuitenkaan hyviä kuvia, joten näillä mennään.

Hän on kuuden

Keskiviikkona tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun minusta tuli äiti ja miehestäni isä. Muistan, kuinka silloin ihastelimme vieretysten hiljaa pientä tulijaa.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, pienestämme on kasvanut ymmärtäväinen, huumorintajuinen ja rehellinen poika. Päivittäin olen pakahtua, kun seuraan hänen touhujaan. Niin taitavakin hän on  monessa asiassa. 

Iso, mutta silti pieni.

Viikonloppupysähdys

• puhdas lumi ja pulkkamäki
• villasukkien lämmittämät varpaat
• oven taakse yllättäen tupsahtaneet vieraat
• vaaleanpunaiset tulppaanit
• pakkasen riittoisat omenamehuvarastot
• rypälesalsa & vuohenjuustocrostinit Tiinan mukaan
• sunnuntaiaamun blogihetki

Lupaus

Vuoden vaihteen kunniaksi tein poikkeuksellisesti lupauksen. Tänä vuonna aion kuvata enemmän.

Kameran lisäksi koetan poimia käteeni myös videokameran useammin. Taltioin pienimmät arkiset tarinat, sillä niissä on kaikki mikä on tärkeää. Kaikki se minkä haluan muistaa vuosien päästäkin. Pienen ihmisen pehmeän puheen nuotin, hassusti pörisevän ärrän, hersyvät kikatukset ja ajatuksille tilaa antavat puheenpaussit. Haluan arkistoida elävät muistijäljet hellästä kainalotakiaisesta, lastenhuoneen rokkikonserteista ja aamuista, kun portaista tupsahtaa unenlämpöinen lapsi silmät sikkurassa ja tukka somasti takussa.

Tervetuloa uusi vuosi. Ole yhtä lempeä kuin edeltäjäsi.

Hetkittäin pääsen tunnelmaan

Niin ollaan jo joulukuussa. Marraskuu juoksi ohi ja juoksu jatkuu edelleen.

Hulinan keskellä saan hetkittäin joulun odotuksesta kiinni ja lisään listalleni taatelikakun, jäälyhdyt ja silkkipaperitähtien tekoa.

Nämä saan tänä vuonna joulukuuseen. Aika söötit minusta.

Kamerassa ei ainoatakaan omaa kuvaa, siksi talvitunnelmia Plumosta.

kuvat: Plumo

Korkea aika

Eteisen villasukkakorista puuttuvat äiskylän sukat, sillä ne ovat pysyneet jaloissani koko viikon. 

Jo riittäisi roikkuvat silmät, ontto pää ja kuumeesta punoittavat posket. Tämän ennätyssitkeän flunssan takia meni eilenkin sivusuun ihanat ystävät ja jumalaiset makuelämykset.

Nyt tankkaan taas teetä hunajalla, jotta vihdoin saisin oman ääneni takaisin. 

Talvisävyt

Minulla on sisäinen tarve siirtyä pikkuhiljaa kotona talviväreihin. Värikkäät räsymatot saavat lähtöpassit. Jäädä saavat valkoiset, harmaat, ruskeat ja liilat. Eilen löysin niiden kaveriksi ja iltojen lämmikkeeksi lähetystorilta okranväriset satiinipeitot.

Kierrätyskeskuksen 20v. synttäreiltä kannoin pois yläkuvan komuutin. Kävelin ulos 40 euroa köyhempänä, mutta oikein tyytyväisenä kauppoihin. Se päätynee poikien huoneeseen todennäköisesti valkoiseksi maalattuna.

Tästä piti tulla neulontaviikonloppu, mutta nyt keskitynkin kuumeisen esikoisen hoivaamiseen. Hitaasti pitenevä kaulahuivini joutaa odottaa.

(Pienen) ihmisen paras ystävä

Hänen sinnikäs työ koiran luottamuksen voittamiseksi on vihdoin alkanut tuottaa tulosta.

 

Hänen mielestään koira on:

• paras herättäjä aamuisin
• pehmein ja lämpöisin unikaveri
• ehdottomasti kotijoukkueen paras puolustaja jalkapallossa ja
• aina herkkujen tarpeeessa.

Koiran mielestä hän:

• tuoksuu vastustamattoman hyvälle
• tarjoilee tämän perheen maukkaimmat herkkupalat ja jakaa aina ruokansa
• on väsymätön rapsuttaja pienine hentoine käsineen
• tarvitsee usein naama- ja korvaustauspesua.

 

 

Huokaus

Takki tyhjänä arkipäivien taukoamattomasta juoksusta ja aikataulutuksesta. 

Pojatkin ovat sairastaneet koko viikon. 

Onneksi lapset ovat kutakuinkin tervehtyneet ja on viikonloppu. Meillä on tuoretta leipää, kaiverrusta odottava kurpitsa sekä Robin Hood -elokuva. Se on oikein riittävästi tälle viikonlopulle.

10/10/10

Lapsiperhematematiikkaa

sunday + park + sun = fun

Karkkipäivä

Tänään on karkkipäivä. Lapset saavat herkkunsa ja minä omani:

• pitkän aamupalan
• lämpimän takan
• omenahillon keittohetken
• puhtaat lakanat
• kiireettömästi valmistetun illallisen
• maailman ihanimmat kainalokaverit

Niistä täydelliset lauantait tehty.

PS. Posti toi ihanan, pehmeän talvitakin puhelimelle. Kiitos Sort of Pink, se on herättänyt paljon ihastusta.

Hidasta tahtia ✓

Tänä viikonloppuna yritän hieman rauhoittua. Imen kauneinta syksyä itseeni. Siistin viikon aikana villiintynyttä kotia ja jos jää aikaa, kudon hieman. Helmasta riekaleinen lempitakkinikin kaipaisi korjausta. Koira yksinäisenä hetkenään riuhtoi sen alas naulakosta - huonoin seurauksin.

Taas meille kotiutui yksi vanha peitto. Ei moista voi jättää taakseen. Ei vain voi, vaikka joutuisi kantamaan sen sylissä läpi Helsingin.

Viikonlopun satoa

Vanha talviomenapuu oli vielä eilen täynnä omenaa, kunnes haalin kasaan kaikki tämän talouden korit ja keräsin oksilta painavan taakan pois. Runsas omenasato päätyy huomenna mehustamoon.

Ihan kaikkea ei kuitenkaan puristeta mehuksi. Omenoista kauneimmat käärin varovasti silkkipaperiin ja vien kellariin kypsymään. Jos on onni myötä, maistellemme kypsiä omenoita joulun aikaan.

Viikonlopun bonuksena tein monta edullista löytöä lähetystorilta. Niistä hykerryttävimmät olivat ehdottomasti oranssi kukallinen peite (3 e) ja vihreä seinälamppu (4 e). Lisäksi löytyi alakuvan iso peltinen lampunvarjostin (4 e) ja  pöytälampun puinen jalka (3 e). Maalaan ne kun vain osaan päättää värin.

.

Saimme eilen poikien kanssa uudet tukat. Ihana ystävä tuli ja teki meistä ihmisen näköisiä. Lattialle pudonneista hiuksista olisi saanut hyvän peruukin, sen verran keveni kuontalomme. Ei olla enää hatihurttia tai hapsenkakkiaisia takkuinemme. Oli kyllä aikakin.

Koirareppana puolestaan joutuu vielä(kin) odottamaan, että joku nyppisi sille uuden turkin. Se joku taidan olla minä...

Tuolle "karvaiselle esikoisellemme" löytyi tänään nimikkolaulu. Yleensä musiikki saa pojat rauhoittumaan, mutta tällä oli täysin päinvastainen vaikutus. Pojista pienempi hyppäsi tuolille kesken iltapalan ja alkoi tanssimaan riemukkaasti mukana. En tohtinut kieltää, sen verran oli hienot muuvit ja suu korvasta korvaan.

Käy talvilevolle

Kolmen ja puolen tunnin päässä on tähtikirkas taivaankansi ja hiiskumaton hiljaisuus. Aamun usva ja kasteinen metsä. Sadepisaroiden heleä soitto järven pinnalla. 

 

Ikävöin jo nyt sinne.

 

En vielä tunne mökin tuoksua vaatteissa, huomenna sen haistan.