15. toukokuuta 2010

1987


















Olen niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan muista edellisten vuosien sääetappeja kuten ensilumen tuloa tai kesän ensimmäistä hellepäivää. 

Erityisen tarkasti muistan kuitenkin kesän tulon vuodelta 1987. Olin silloin 10-vuotias ja neljännellä luokalla. (11-vuotias en voinut olla, koska 5. luokan kevätjuhlassa minulla oli päällä tuliterät vaaleanliilat haaremihousut. Olin silloin omasta mielestäni hyvin sievä. Siskoni oli aamulla taiteillut hiuksiini kreppikiharat. Ilmavat laineet oli nostettu puoliponnarille pilkullisella rusetilla, joka oli sävy sävyyn housujen kanssa. Korvalappuissani pyöri silloin tiuhalla tahdilla yksi ja sama C-kasetti: Michael Jacksonin Bad. Samana kesänä radiossa soi tämä.)

Vuoden -87 toukokuun viimeisen muistan erityisen hyvin, koska silloin jouduin kevätjuhla-aamuna yllättäen sairaalaan hengitysvaikeuksien vuoksi. Vietin ankean kesälomaviikon alun Helsingin Haartmaninkadulla tuijotellen vastapäistä Naistenklinikkaa ja rakennusten välisten  leikkaussalien pulleita kattoikkunoita. Silloin viikko tuntui ikuisuudelta.

Kun vihdoin minut kotiutettiin, tuntui kuin olisin päässyt ihmemaahan. Viikon aikana koivujen suppuiset hiirenkorvat olivat muuttuneet lepattavaksi lehtimereksi ja asfaltti tuoksui auringolle.

Tämä kesämuisto tuli voimakkaana tuli mieleeni nyt, kun puut vihertyvät ja kesä tekee tuloaan kaupunkiin.


(Nyt kun saisin huulilleni MAC-mehujäätelön muistelomatkani olisi täydellinen...)

10 kommenttia:

  1. Ihana mielikuvamatka ala-asteen aikoihin. :) Tässä samalla aamuteetä juon ja herkuttelen sämpylällä. Katselen ulos ihastellen puhjenneita lehtiä ja lueskelen ihania blogeja. Kiitos mukavasta hetkestä!

    VastaaPoista
  2. ihana muisto :) Hurjaa vauhtia tämä kaunis vihreä tulikin meitä ilahduttamaan! Tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut kahdessa päivässä :)

    VastaaPoista
  3. Hieno selkeä muisto! Kevät mahtaa olla vuoden ajoista juuri se, josta eniten tulvii muistoja! Ne suvivirret, Kukkivan omenaapuun alla otetut kuvat, joissa pitelen todistustani, sievinpiini pukeutuneena, ihan alkaa kurkkua heti kuristaa.

    VastaaPoista
  4. Kiva kun jaoit muistosi, kerroit sen niin elävästi.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, näin kaiken mielessäni! Ja MACin maistan selvästi, kunpa niitä vielä saisi. Ihana tämä kesän alku. Puhdasta vihreää ja lämpöä! Voi hyvin, sinä siellä!

    VastaaPoista
  6. Voi MAC , Nam nam. Hieno muisto !

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä muistosta, on aina virkistävää, kun ihmiset kertovat muistojaan, joissa on elämä niin läsnä. Ja Bad ja Mac. Siinäpä vasta pari.

    VastaaPoista
  8. Nöyrimmin kiitän teitä taas ihanista kommenteistanne. Olen niistä aina yhtä iloinen ja kiitollinen, vaikka vastaankin teille viiveellä.

    En ole oikein malttanut istua koneen ääressä, vaan kuopsuttanut pihaa, minkä olen iltaisin ennättänyt :)

    Nautitaan tästä ihanasta ajasta ystävät - omenapuut ovat melkein kukassa ja kesä on täällä!

    VastaaPoista
  9. minakin voisin ottaa sellasen MAC-mehujaatelon just nyt..
    Heidi Sipola

    VastaaPoista
  10. Hei Heidi!!
    Eikös tulekin ihan lapsuuden kesät kielen päälle? Siellä istuttiin mattojetamppaustelineellä ja narskuteltiin MACejä :)

    Kiva, kun laitoit tervehdyksen :) Aurinkoista kesää sinne merien toiselle puolle!

    VastaaPoista