Olen syksyn myötä haluamattani solahtanut oravanpyörään.
Viipotan aamusta iltaan. Ravaan eestaas maanantaista perjantaihin. En oikein saa mitään valmiiksi - teen vähän sitä ja tätä ja välissä tuota toista. Viime viikkokin hurahti salakavalasti ohi.
En halua päivien vilahtavan vain ohi. Eikös tämä ole juuri sitä aikaa elämässä, kun pitäisi nauttia ja painaa visusti mieleen kaikki lasten kanssa vietetyt tärkeät sekunnit.
Onneksi esikoiseni pysäyttää minut hetkittäin syvällisillä kysymyksillään.
" Äiti,
miksi maapallo pyörii?
miksi on valoa?
miksi tarvitaan sähköä? "
Kyllä tämä maailma on ihmeellinen paikka, mutta me aikuiset emme usein kiireiltämme sitä näe.
Oi noita hiuksia!!! Uskomattoman suloiset! =)
VastaaPoistaEilä se pyörä lakkaa pyörimästä - välillä vähän hidastaa kunnes taas yltyy uudelleen! :)
VastaaPoistaTärkeintä on olla läsnä, sen kuin muistaisi itsekin. Ja kyllä ne muistot sinne taltioituu, vaikkei ihan jokainen sekunti niin hymyillen muistelet näitä vuosia jälkikäteen.
Usko vain! :)
Olen samaa mieltä, tuo toinen(kin) kuva on niin söpö ja nuo hiukset :)
VastaaPoistaHei! En nyt edes muista miten tänne blogiisi eksyin, mutta teksti kuulostaa aivan omaltani :) Loman loppumisesta on hädin tuskin kuukausi mennyt ja pyörä pyöri kauheaa vauhtia. Koko ajan takaraivossa tikittää ajatus siitä, ettei tämä ole sellaista elämää, mitä haluaisin. Koko ajan kiire, liian vähän aikaa olla. Kunpa siihen löytyisi ratkaisu!
VastaaPoistaIhania kuvia sulla! Liityn heti lukijaksi 0 )
VastaaPoistaPuhut niin totta. Tukka putkella menen minäkin, olosuhteiden pakosta ja välillä tosi vaikea keskittyä hetkeen. Opettelua tarvitaan.
VastaaPoistaNiin ihanat kuvat!
Kiitos taas teille niin ihanista ja viisaista kommenteistanne.
VastaaPoistaAnrinko - täytyy myöntää, että ne ovat hemaisevat minustakin... :) toivottavasti eivät koskaan suoristu.
Sari - Uskon, kun sanot niin: kyllä ne taltioituu, kai... kunpa osaisin vain pysähtyä riittävän usein ja hengittää.
Kesäkukka - kiitos :)
Jonna - kiva, kun eksyit :) Josko jossain välissä hellittäisi tämä meno? Välillä hymyilyttää, välillä auttaa vain syvään hengittäminen :)
Kotivalo - kiitos ja kiva, kun liityit :)
Satu - ehkä harjoitus tekee mestarin :)?
Kirjoituksesi kuulostaa niin valitettavan tutulta! Täytyy vain yrittää muistaa ottaa niitä rauhallisempia hetkiä, vaikka sitten työt ym... "pakolliset aikuisten asiat" siinä sitten vähän kärsisivätkin...
VastaaPoistaSinulla on ihana blogi:)
Hyvä teksti Minna! Kuvastaa hyvin elämisen kärrynpyörää. Välillä on oravankin hyvä pysähtää mättäälle miettimään, missä mennään, mikä on tärkeää - silläkin uhalla, että vastausta ei saa. Lapsilla on se mukava ominaisuus, että he pysäyttävät - halusi sillä hetkellä tai ei.
VastaaPoistaterv. Pyry
Joo,pitais todella joskus osata antaa vain aikaa lapsille eika olla koko ajan touhuamassa jotain muuta.
VastaaPoistaKivan nakoinen blogi,liityin.
Huomenta Minttu-pistäydy blogissani! :)
VastaaPoistaIhanat kuvat taas!!! :)
VastaaPoistaIlona - juuri näin, aika on vain otettava, ei sitä kukaan erikseen järjestä puolestamme, vaikka henkilökohtaisesti olisikin siitä ikionnellinen - hih!
VastaaPoistaPyry - Lapset todella osaavat vaatia vanhemmilta pysähtymistä arjen askareiden keskellä. Hyvä niin - jos vain juoksee läpi elämän, jää paljon näkemättä ja kokematta.
Lisay - Olen iloinen, kun liityit - tervetuloa joukkoon.
Sari - Mikä ihana yllätys :)
Viivu - kiitos ;)