Pihalla ja kotona tuoksuu omenille.
Kahdesta omenapuustamme vain punakaneli kantaa hedelmää tänä vuonna. Vanha rouva Antonovka pitää välivuotta viime vuoden jättisadon jälkeen.
Tänä keväänä talon eteläpuolelle istutettiin myös toinen punakaneli ja lobo. Menee tosin vielä vuosia ennenkuin ne ovat satoiässä. Yksi vuosi meni hukkaan, kun jänikset söivät toissa äitienpäivänä lahjaksi saamani punaisen melban ja punakanelin.
Piipahdimme eilen poikien kanssa lähimetsässä ulkoiluttamassa koiraa ja haistelemassa syksyn tuoksuja.
Eräs yli-innokas karvakasa nauttii suunnattomasti, kun käydään kyykkyyn ja poimitaan jotain. Siis ihan mitä tahansa. Jos se osaisi puhua, se varmasti sanoisi: "Mitä etsitään?! Mitä etsitään?!! Sienet, marjat, kepit, kävyt - mä löydän kaikki!"
Reissun ainoa keltahattuinen sai jäädä metsään.
Pääsisinpä pian sieneen.
Hortensiakuva "Kiitos"-postauksessa on niin kaunis, jäi silloin ottamatta se oksa! :)
VastaaPoistaIstutan oman etupihalle!
Haaveilen omasta miniomenapuusta Sellaisesta , jonka saisi kasvamaan sälekkömäiseksi. Ei vaan taida sellainenkaan mahtua. Kassotaan kassotaan...
Ihania metsäkuvia!
Voi ei, kadehdin teitä, jotka saatte nauttia syksyn sadosta siellä Suomessa. Omppuja on kuulema tullut kivasti tänä vuonna, johtunee varmasti lämpimästä ja osittain sateisesta kesäsäästä. Pääsisipä puolukkametsään tai sieniä keräämään. Täällä noista asioista saa vaan haaveilla :-(
VastaaPoistaMetsä on ihana! Niin innostava ja rauhoittava yhtäaikaa. Tuo teidän koiruus on nyt lumonnut minut ihan täysin! Mikä hänen rotunsa onkaan?
VastaaPoistaSyksyssä on melkeinpä parasta tuoksut, omenat, kuolevat lehdet, multa. Niin kauniisti puhut omenapuustasi.
VastaaPoistaSari - niin jäi ottamatta, mutta en tosissaan itsekään saanut sitä kestämään päivää pidempää maljakossa. Jos jollain hyviä vinkkejä, otan ilolla vastaan :) saat toki oksan halutessasi vieläkin, tuossa noita kukintoja riittää.
VastaaPoistaSari - puolin ja toisin kadehditaan :) olisin marraskuun kaamosräntäsateessa mielellään Texasin taivaan alla. Mutta ymmärrän kaipuun tänne syksyiseen Suomeen...
Satu - metsä on lapsille paras elämyspuisto, ainakin meidän poikasille :) Haukkumme Putsi on rodultaan kromfohrländer.
Bullukat - olen samaa mieltä kanssasi - rakastan syksyn tuoksua eniten kaikista maailman tuoksuista. Nämä vanhan puutarhan aarteet ansaitsevat kunnioitusta ja ymmärrystä :), niin kauan ovat jaksaneet tuossa seistä ja viihtyä :)
Ei ole totta! Sitä meinasinkin kysyä, mutta ajattelin, ettei osu oikeaan. Nimittäin...tuo on rotu minkä haluaisin meillekin. Rakastuin erääseen sellaiseen 90-luvun alkupuolella ja yhä edelleen sellaisesta haaveilen. Meillä kissa tällä hetkellä, äkäinen vanha sellainen. mutta jonakin päivänä vielä... Olen kuullut rodusta pelkkää hyvää, ja minua viehättää niin suuresti sellainen "kulkukoiramainen olemus"...maailman suloisin!
VastaaPoistaIhan tosi?!
VastaaPoistaPutsi täyttää nyt seitsemän vuotta. Tuo ihana, hellyttävä ja korvaamaton ystävämme.
Vuosien joukkoon on tosin mahtunut myös monta epätoivon ryydittämää hetkeä pahaksi (välillä sietämättömäksi) äityneen eroahdistuksen vuoksi. Nyt kuitenkin hyvä kausi meneillään, koira malttaa jäädä kotiin odottamaan nätisti. Se on ILOINEN juttu, sekä meille, mutta erityisesti sille itselleen.
Mutta aivan ihanahan tuo on, hassu kujakoirani :) äärettömän älykäs, sympaattinen tunne-eläin ja uskollinen seurakaveri, joka seuraa minua joka paikkaan :)