Olen syksyn myötä haluamattani solahtanut oravanpyörään.
Viipotan aamusta iltaan. Ravaan eestaas maanantaista perjantaihin. En oikein saa mitään valmiiksi - teen vähän sitä ja tätä ja välissä tuota toista. Viime viikkokin hurahti salakavalasti ohi.
En halua päivien vilahtavan vain ohi. Eikös tämä ole juuri sitä aikaa elämässä, kun pitäisi nauttia ja painaa visusti mieleen kaikki lasten kanssa vietetyt tärkeät sekunnit.
Onneksi esikoiseni pysäyttää minut hetkittäin syvällisillä kysymyksillään.
" Äiti,
miksi maapallo pyörii?
miksi on valoa?
miksi tarvitaan sähköä? "
Kyllä tämä maailma on ihmeellinen paikka, mutta me aikuiset emme usein kiireiltämme sitä näe.
