Tänä viikonloppuna yritän hieman rauhoittua. Imen kauneinta syksyä itseeni. Siistin viikon aikana villiintynyttä kotia ja jos jää aikaa, kudon hieman. Helmasta riekaleinen lempitakkinikin kaipaisi korjausta. Koira yksinäisenä hetkenään riuhtoi sen alas naulakosta - huonoin seurauksin.
Taas meille kotiutui yksi vanha peitto. Ei moista voi jättää taakseen. Ei vain voi, vaikka joutuisi kantamaan sen sylissä läpi Helsingin.
