Tämä hapsenkakkiainen (rakkaalla mummollani oli tapana kutsua vastaavalla nimellä harjaa vieroksuvia takkutukkaisia tyttärentyttäriään) toistaa samat huvittavat jutut päivästä ja vuodesta toiseen.
1) joka päivä ruokailun lähestyessä se tarkkailee keittiössä herkeämättä jokaista liikettäni paikalleen jähmettyneenä. Sillä siunatulla sekunnilla, kun käteni koskee rapisevaan ruokapussiin se juoksee nurkan taakse ja tulee syömään vasta erikseen kutsuttaessa/muiden poistuessa keittiöstä. Sama kaava joka päivä.
2) huvittavaa on myös seurata dramaattista reaktiota, jos lenkillä sen vatsakarvoihin takertuu mitätön roska tai oksa. Täysi halvaantuminen ja maahan kellahdus. Anovia avunpyyntökatseita.
3) itseoppinut ja intohimoinen hämähäkkiensyöjä.
4) yrittää pelotella kaikki ovelle uskaltavat vieraat haukkumala erittäin kovaäänisesti ja pitkään, örisee uhkaavasti. Samalla kiehnaa jaloissa ja heiluttaa häntää - ei kovin pelottavaa.
Rakas, pöhkö koiraystäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti