Herkkusuille

Pukki toi meille ihanan keittokirjan: Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla (Anna & Fanny Bergenström). Paksu kirja on täynnä aidosti lupaavan kuuloisia ruoka- ja jälkiruokareseptejä.

Ruokalistallemme ovat päätyneet lammastagine ja yläkuvan maukas paratiisin kalakeitto.

Helppotekoinen ja mausteinen tagine oli sen verran herkkua, että voin lämpimästi suositella sitä kaikille mausteisen ruuan ystäville. Me teimme taginen lihapullista ja se toimi ihan yhtälailla. Taginen voit valmistaa tavallisessa valurautapadassa.

Tagine

1,5 kg lampaanlihaa
2 rkl voita ja 2 rkl öljyä
3 sipulia
8 valkosipulinkynttä
1-2 porkkanaa
2tl suolaa, 1/2 tl jauhettua mustapippuria
1/2 - 1 tl cayennepippuria
2 laakerinlehteä
1 tl juustokuminaa
1 tl inkivääriä
1 kanelitanko
5 dl kanalientä
5 pientä kuorittua ja puolitettua perunaa
2 rkl hunajaa
2 rkl tomaattipyreetä
1/4 sitruunaa ohuina viipaleina
3-4 kananmunaa

Ruskista lihat vähässä voissa ja öljyssä kauniin värisiksi. Nosta lautaselle ja siirrä sivuun toistaiseksi.

Kuori ja pilko sipulit. Kuori ja hienonna valkosipulit. Paista sipulit ja valkosipulit voissa ja öljyssä ja nosta lihat takaisin pataan. Kuori porkkanat ja viipaloi ne hieman vinottain. Lisää ne pataan. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää muutkin mausteet, kaada liemi päälle ja lisää joukkoon tomaattipyree ja kuoritut ja puolitetut perunat. Sitruuna saa vielä odottaa.

Hauduta hiljalleen kannen alla 1 1/2 tuntia. Lisää sitruunaviipaleet noin tunnin hauduttamisen jälkeen. Kokeile onko liha mureaa. Pata saattaa tarvita vielä puolisen tuntia lisäaikaa. Lisää raa'at kanamunat pinnalle ja anna kypsyä.
Pilko lopuksi päälle persiljaa.

Jos teet taginen lihapullista ei pataa tarvitse hauduttaa yhtä kauan. Tee lihapullataikina ilman korppujauhoja. Ruskista lihapullat pinnalta ennen pataan lisäämistä.

Tarjoile tagine kuskusin, kermaviilikastike ja tuoreen leivän kanssa.

Taginen voi yhtä hyvin valmistaa myös kana- ja kasvisversiona. Kikherneet, paprika, porkkana ja peruna sopivat hyvin taginepataan mausteiden seuraksi.

Tulevana vuonna kokeilen useaa tämän kirjan reseptiä ja tätä taginea meille tehdään taatusti toistekin. Olisikohan joskus varaa investoida Emile Henryn kauniiseen turkoosiin Taginepataan?

Makoisaa ja yllätyksellistä vuotta 2010 teille kaikille!

Jouluista joutenoloa

Täällä lötkötellään ja pötkötellään. Leikitään ja sylitellään. Ja tietysti herkutellaan. Kuusi ja hyasintit tuoksuvat.

Eilen istuimme iltaa siskoni perheen kanssa. Poikaset nauttivat serkkutyttöjen jakamattomasta huomiosta ja me aikuiset pelasimme yömyöhään. Nämä rennon letkeät hetket ovat parasta mitä joululomalta voi toivoa.

Niin saapui joulu

Tuoksuvaa
Maistuvaa
Kaunista
Tunteellista
Hempeää
Lempeää
Tunnelmallista
Nauravaista
Ikimuistoista

Joulua!

Posteljoonin tuomia

Viime työviikkojen uuvuttava hulina loiventui näiden posteljoonin tuomien aarteiden myötä.

Ensimmäinen yllätys tupsahti postiluukkuun viime viikolla Kristalta.
Iso kiitos Krista näistä universumin kauneimmista joulukorteista. Vaikka yritän olla mahdollisimman epäitsekäs (varsinkin näin joulun alla) en millään raaski lähettää näitä eteenpäin... Saanhan pitää nämä vain itselläni, saanhan?

Pari päivää sitten posteljooni toi toisenkin yllätyksen.

Onni suosi minua Jotain sinistä -blogin arvonnassa ja sain postin mukana suloisen Maileg-lippunauhan. Sini oli käärinyt hurmaavan lippunauhan suloiseen pikkupakettiin, jonka kaverina oli vielä lämpimillä ajatuksilla täytetty kortti.

Osaankohan sanoa riittävän kauniisti ja nöyrästi kiitos Sini - pidän tästä aarteesta hyvää huolta. Kiedoin nauhan heti näkyville naulakkoon, mutta jouluksi se pääsee paraatipaikalle.

Vielä kolme päivää töitä, sitten aloitan odotetun joululoman.
Ah autuutta...

Hyvä mieli

Tämä viikko on täynnä puuhaa - arkiaskareita ja juhlatunnelmaa.
Normirutiineja, hieman jouluvalmisteluja, lahjojaostoksia ja ehkäpä siivoustakin.

Ylihuomenna poikien päiväkodissa on joulujuhlat.
Kuopuksemme saa kunnian soittaa triangelia juhlassa. Torstaina yleisön edessä laulettavat laulut ovat olleet pienten huulilla jo viikkoja. Äidin sydän sulaa niitä kuunnellessa.

Pienimuotoista juhlintaa harrastetaan myös sunnuntaina, kun minä täytän 33 vuotta. Mitään varsinaisia juhlia ei ole tiedossa, mutta toivottavasti jotain mukavaa yhteistä puuhaa perheen kesken. Mieleni halajasi seuraamaan Lucia-kulkuetta Helsinkiin. Se olisi mukavaa.

Upea viikonaloitus löytyi eilen Villa Solbacka -blogista.
Kaunis kiitos Krista - olen aivan pilvissä tästä yllätyksestä.

Kaiken kaikkiaan oikein hyvä mieli.
Tästä on hyvä edetä kohti joulua.

Aavistus joulua

Niin juoksi viikonloppu nopeaan.

Kahteen ohitse vilahtavaan vapaapäivään mahtui paljon hyvää. Rentoa läsnäoloa ja rakkaiden ihmisten jälleennäkemisiä. Piipahdimme pikkuruisen siskoni uudessa kodissa ja suloisten siskontyttöjeni syntymäpäivillä. Mahtuipa pikkujouluviikonloppuun mukaan pipareidenkin tuoksua.

Ajatukset pyörivät vahvasti tulevassa kuussa. Olen pikkuhiljaa kaivanut esiin joulukoristeita ja askarrellut joulukortteja. Tämä taitaa olla perheessämme ensimmäinen joulu, jota lapset tietävät odottaa. Se tekee tulevan joulun odotuksesta erityisen ihanan.

Tunnelmaisia pikkujoulun toivotuksia teille näiden Ullamaija Hännisen ja Kai Tirkkosen raikkaiden joulukuvien myötä.

Täällä taas

Huh, mikä marraskuu takana!

Voimat ja vapaa-aika ovat olleet kortilla.
Alituinen kiire, riittämättömyyden tunne ja ympärivuorokautinen pimeys tuntuivat imevän kaikki mehut minusta.

Nyt pahin on selätetty. Ulkona on tosin edelleen pimeää, mutta myökky mahassa on pienentynyt. Kuluttava riittämättömyyden tunne on hälvennyt.

Tänään sain poimittua kameran käteeni päivänvalon aikaan- se tuntui hyvälle. Ja se, että olen täällä taas kanssanne saa minut iloiseksi.

Pieni enkeli

Ihana lauantaipäivä.

Aamulla lapset askartelivat kirjettä joulupukille, minä join pitkästä aikaa ison kupin cappuccinoa ja lueskelin eilen kaupasta ostamaani joululehteä. Joulu on jo päivittäin mielessä ja tuntuu sormissa - ne haluaisivat nimittäin pipertää kaikkea pientä kivaa.

Kaivoin kaapista jo aikaa sitten Mokosta ostamani enkelin. Siitä taitaa tulla suosikkikoristeeni tänä jouluna. Pienimmän poikasen mielestä se oli kyllä "plinsessa". Koirulainenkin olisi tykännyt "plinsessaenkelistä" ja olisi tahtonut riepottaa sen palasiksi...





Illalla riennän ystävän luo.
Tiedossa tarttuvaa naurua ja roppakaupalla maailmanparannusta.

Ihana Katinkainen Essun tasku -blogista muisti minua tällä tunnustuksella. Kiitos - tämä tuntuu hyvälle.



Pohdin pitkään kenelle ojentaisin tunnustuksen eteenpäin. Haluaisin kiittää niin monia inspiroivia ja ihania blogien pitäjiä, mutta lähetän tämän tunnustuksen Little Thimble -blogiin. Sen harmoninen visuaalisuus ja lempeä tunnelma saa minut kerta toisensa jälkeen ihastuksesta mykäksi.

Käykää kurkkaamassa ja ihastelemassa tekin, jos ette ole jo niin tehneet.

Talven taika

Toiset näkevät sen, toiset eivät.

Esikoiseni on pitkään pohdiskellut, mitä kaikkea ihanaa talvi tuo tullessaan.

Illalla hiljalleen leijaileva lumi hykerrytti pientä talvenodottajaa. Pyysi äitiä iltapalapöydässä laulamaan joululauluja eikä unikaan meinannut tulla silmään, kun ajatuksissa pyöri huomisen lumileikit.

Pikkuveli puolestaan on jo viikkojen ajan ahdistellut koko perhettä tiedustelemalla: "Koska tulee kesä?" Joka kerta käydään läpi vuodenaikojen järjestys ja mietitään yhdessä milloin se kesä tulee, mutta silti sama kysymys kuuluu joka päivä, moneen kertaan.

Pitkään saa pieni poika odottaa lämpimiä säitä. Se on talvi nyt.

Puutarhuri saa paikan

Viime viikot on paahdettu täysillä muissa ympyröissä, eikä pihan talviteloille laittoon ole juurikaan jäänyt aikaa.

Tämä päivä pyhitettiin pihapuuhille. Myös huominen päivä taitaa vierähtää harvan varressa heiluen ja puunrunkoja nälkäisiltä jäniksiltä suojaten.

Pieni 705 neliön tonttimme tuntuu usein minusta liian suurelle. Haluaisin pienen rivitalonpihan, joka olisi helppo laittaa kauniiksi ja pitää kurissa.

Pihanhoitoahdinkoani lisää se, että naapurimme piha on aina tiptop-kunnossa. Minun tekisi mieli pystyttää kyltti postilaatikomme viereen: "Olemme työssä käyvä nuori pariskunta, jolla on kaksi pientä lasta eikä liiemmin aikaa pihatöihin. Palvelukseen halutaan innokas ja ahkera puutarhataikuri, joka saa puolestamme ihmeitä aikaan."

Ehkä pihasavotasta selvitään huomisen väsymättömän ahkeroinnin avulla.



Jos olen oikein reipas, voin palkita hyvillä mielin itseni ja jatkaa uusinta neulontaprojektiani.

Teossa ovat hihat/hartioiden lämmitin. Väriltään ja tekstuuriltaan jännän langan löysin viime viikon lankalöytöretkellä Oulunkylän "lankataivaaseen".

Laitan kuvan tekeleestä kunhan se valmistuu.

Vihdoinkin

Jokin aika sitten sain yllätyksekseni Villa Solbackan Kristalta ja Pink Pioniesin Sarilta tämän tunnustuksen.

Olen hyvin iloinen ja otettu teiltä saadusta tunnustuksesta. Ottakaa vastaan vieno kiitokseni.

Pelin henkeen kuului kertoa itsestäni 7 sellaista asiaa, mitä muut eivät vielä tiedä.

Tässä ne seitsemän asiaa, vihdoinkin:

1. Olen surkea vitsinkertoja
   En ikinä muista vitsejä sanasta sanaan enkä pääse koskaan loppuun asti, sillä alan itse hirnumaan ennen loppuhuipennusta.
   
2. Vaikka vitsejä en muista, opin laulujen sanat helposti. Tämän vuoksi mielessäni soi aina jokin kappale. Laulan, hyräilen ja viheltelen itsekseni jatkuvasti. Lapset joutuvat kärsimään siitä tuo tuosta - esikoiseni viimeksi tänään ruikutti, josko äiti voisi lakata lauleskelmasta. Viime viikkoina olen hyräillyt tätä, tätä, tätä, tätä ja tätäkin.
   
3. Rakastan elokuvia, joissa on onnellinen loppu. Itkeä tirautan lähestulkoon aina onnelliselle lopulle.
   
4. Nukun kuin tukki. Nukahdan heti, kun pääni painautuu tyynyyn ja herään aamulla kellonsoittoon. Lasten syntymän jälkeen nukuin 4 vuotta äärimmäisen niukoilla unilla. Onneksi nykyisin tässäkin huushollissa saa nukkua ilman jatkuvaa heräilyä.
5. En ole koskaan sukeltanut silmät auki. Pari kertaa olen yrittänyt, mutta enää en edes yritä, niin kamalan tuntuista se oli.
   
6. Epäoikeudenmukaisuus ja häijyt ihmiset saavat minut kiukkuisiksi.
7. Olen täysin hurahtanut neulomiseen, joskaan se ei varmasti ole jäänyt epäselväksi kenellekään. En olisi vielä 3 kuukautta sitten voinut kuvitella, että olisin opetellut uudelleen neulomaan tai saati sitä että olisin näin lyhyessä ajassa addiktoitunut puikkojen heiluttamiseen. Yllä kuva uusimmasta kaulatuubista.
   

Olen kurja, enkä laita tätä haastetta nyt eteenpäin, sillä se on kiertänyt jo niin monessa blogissa. Napatkoon tämän haasteen vastaan ken haluaa.

Kuluneella viikolla

• todellinen työhyllunmylly
• arkiruljanssia pyörittävä ihana mies
• paitsioon jäänyt bloggaus
• rakkaita ystäviä & uusia neulontakikkoja - Bitches Stitch'n
• pohjatonta neulontamielihyvää
• uusia lankoja & puisia puikkoja
• taidokkuudellaan ylpeää äitiä riemastuttava lapsi
• valmistunut kaulatuubi!

Yrittäkää kestää tämä kauhuelokuvamainen kuva ensimmäisestä neulontatekeleestäni.

Pitsiä ja pakkasta

Kuvat: Avoca

Tuloaan tekevä talvi antaa hyvän tekosyyn päivittää oman vaatekomeron tarjontaa.

Lämmin neuletakki ja -mekko, suloinen hattu, iso kaulahuivi, paksummat sukkahousut tulisivat minulle tarpeeseen. (Muhkea kaulatuubi on paraikaa teossa - saa nähdä millainen on lopputulos :) Siitä mahdollisesti kuvia myöhemmin)

Aina yhtä ihastuttava Noa Noa on juuri julkaissut joulumalliston '09. Sivuilla selattava lookbook on täynnä inspiroivia asuyhdistelmiä. Nuo pitkät ylipolven ohuet säärystimet on pakko saada. Ihan pakko!



Kuva: a-lace-diary.blogspot.com

Peikonpojan putiikin taitava ja herttainen Päivi vinkkasi minulle mielenkiintoista kotimaisesta pitsikirjasta. Tätä ihanuutta saattaa odottaa WSOY:ltä vuoden vaiheen jälkeen. Satumaisen ihanat kuvat lupaavat paljon. Opusta kirjoittava tyttötrio pitää blogia kirjan valmistumisesta täällä.

Sokerina pohjalla:
Kaikki Hetkien helminauhan lukijat saavat lokakuun ajan -15% alennuksen Peikonpojan kaikista tuotteista. Mainitkaa koodi helminauha tilauksen lunasta kohdassa niin saatte alennuksen. Vaikka puodista ei vaatteita löydykään, löytyypi sieltä kaikkea huolella tehtyä kaunista pientä kivaa.

Vanhaa Arabiaa

Kaikki orvot ja parittomat kupit ja kipot ovat tervetulleita meille. En varsinaisesti kerää niitä, mutta nykyisin niitä tupsahtelee meille milloin mistäkin. Tilaa niille ei oikeasti ole, mutta ne ovat vain niin kivoja etten voi vastustaa niiden kutsua.

Tässä muutamia meille vastamuuttaneita kippoja.



Tämän vaaleansinisen/turkoosin kupin ostin 2,5 eurolla kirppikseltä. Samaa sarjaa löytyy neljä tassia, kuppeja ei ole. Raikkaan turkoosin kaveriksi sopivat monet muutkin kupit, vaikka eivät samaa sarjaa olekaan.

Eniten silmääni miellyttävät vanhat malliltaan ja väreiltään simppelit Arabiat.



Nämä ovat mieheni isän vanhoja astioita, jotka saimme viikonloppuna käyttöömme. Neljä soppakuppia, neljä syvää lautasta ja neljä leipälautasta.



Kummankaan nimeä en tiedä, mutta leiman malli paljastaa tekoajan. Ylempi turkoosi on valmistettu 60-70 luvulla ja siniraidallinen sarja joskus vuosina 1971-75.



Sattuisiko joku tietämään näiden sarjojen nimiä?