7. huhtikuuta 2010

Sanaton





















Olin hetken aikaa sanaton. Nyt kukat on laskettu. 

Miten selittää lapselle miksi ihminen kuolee? Enkeliksi tulosta puhuin ja siitä kuinka vanhan ihmisen voimat katoavat.

On ihmisiä, joiden läsnäolo ei koskaan katoa. Heidän äänensä kaikuu korvissa ja hymy pysyy muistissa. He ovat ajatuksen päässä, vaikka eivät enää olekaan vierellä.

Nuku kaunista unta isoukki.

15 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu, sanottu. Näin me kaikki täältä lähdemme eri aikoihin. Isoukkisi ehtii elää sen pidemmän version. Halit!

    VastaaPoista
  2. Osanottoni! Kauniisti sanottu.

    VastaaPoista
  3. Minna, osanottoni. Perjantaina on meidän mummun hautajaiset. Ajatuksissa elää hänkin vielä..

    VastaaPoista
  4. Lämmin osanottoni täältäkin <3

    Kauniisti sanottu, kirjoitettu.

    VastaaPoista
  5. Osanottoni! :( Kauniisti ja herkästi kirjoitit aiheesta.

    Nämä ovat surullisia asioita. Lapsille vielä suurempia kun ei oikein ymmärrä mistä on kyse ja kenelle niin voi käydä. Kun ei vielä ymmärrä ihmiselämän pituutta ja rajallisuutta. Eikä sitä, miten elämä voi päättyä ihan keskenkin.

    VastaaPoista
  6. Voi ei. Voimia ja jaksamista sinne! Kaunis kirjoitus,ukkisi pysyy muistissa varmasti aina.

    VastaaPoista
  7. Osannotto, kyyneleet tipahtivat poskille, niin kauniisti olet asian ilmaissut.

    VastaaPoista
  8. Otan osaa. Todella kaunis ja koskettava kirjoitus.

    VastaaPoista
  9. Tulee ihan kyynel silmään, kun omat muistot tuli yhtäkkiä mieleen ja sun surusta, kun tiedän minkälaista se on.
    Jaksamisia sinulle ja teille.

    VastaaPoista
  10. Kiitos hurjan paljon teille myötäelämisestä.

    Haikein ja suruisin mielin luovuimme lasten isoukista, joka oli mieheni isoisä. Vaikka tiesimme ettei paluuta sairastumisen jälkeen ole, ei näin jalosta ja hyvästä ihmisestä haluaisi millään päästää irti. Harvassa ovat hänen kaltaisensa, joilla sydän on puhdasta kultaa.

    VastaaPoista
  11. Osanottoni sinne. Kuolema on aina surullista, vaikka kyseessä olisi vanhakin ihminen. Kun ero on lopullinen, ei oikein mikään lohduta.

    VastaaPoista
  12. Oman mummoni kuolema on vielä niin lähellä, että osaan hyvin eläytyä. Otan osaa suruusi. Mummoa ajattelen päivittäin, muistoja tulvii mieleen. Sellaisiakin asioita, joita ei ole muistanut vuosiin. Tytölle oli kyllä vaikea selittää, mutta yritin vain jotenkin mahdollisimman yksinkertaisesti selittää sitä, että yleensä vanhana ihminen kuolee ja sitten ei enää väsytä tai ole kipeä vaan on hyvä olla. Ainakin meidän 4-vuotias tuntui ottavan asian hyvin luonnollisesti ja on kysellyt melko helppoja kysymyksiä. Minullakin oli isoukki, joka säteili ympärilleen positiivista energiaa. Jaksamista!

    VastaaPoista
  13. Voi, otan osaa suruusi! Ihastuttavasti kirjoitat ajatuksistasi. Voimia ja ajatuksia täältä lähetän sinulle!

    VastaaPoista
  14. Kiitos - sananne tuntuvat hyvälle.

    VastaaPoista