Puutarhuri saa paikan

Viime viikot on paahdettu täysillä muissa ympyröissä, eikä pihan talviteloille laittoon ole juurikaan jäänyt aikaa.

Tämä päivä pyhitettiin pihapuuhille. Myös huominen päivä taitaa vierähtää harvan varressa heiluen ja puunrunkoja nälkäisiltä jäniksiltä suojaten.

Pieni 705 neliön tonttimme tuntuu usein minusta liian suurelle. Haluaisin pienen rivitalonpihan, joka olisi helppo laittaa kauniiksi ja pitää kurissa.

Pihanhoitoahdinkoani lisää se, että naapurimme piha on aina tiptop-kunnossa. Minun tekisi mieli pystyttää kyltti postilaatikomme viereen: "Olemme työssä käyvä nuori pariskunta, jolla on kaksi pientä lasta eikä liiemmin aikaa pihatöihin. Palvelukseen halutaan innokas ja ahkera puutarhataikuri, joka saa puolestamme ihmeitä aikaan."

Ehkä pihasavotasta selvitään huomisen väsymättömän ahkeroinnin avulla.



Jos olen oikein reipas, voin palkita hyvillä mielin itseni ja jatkaa uusinta neulontaprojektiani.

Teossa ovat hihat/hartioiden lämmitin. Väriltään ja tekstuuriltaan jännän langan löysin viime viikon lankalöytöretkellä Oulunkylän "lankataivaaseen".

Laitan kuvan tekeleestä kunhan se valmistuu.

Vihdoinkin

Jokin aika sitten sain yllätyksekseni Villa Solbackan Kristalta ja Pink Pioniesin Sarilta tämän tunnustuksen.

Olen hyvin iloinen ja otettu teiltä saadusta tunnustuksesta. Ottakaa vastaan vieno kiitokseni.

Pelin henkeen kuului kertoa itsestäni 7 sellaista asiaa, mitä muut eivät vielä tiedä.

Tässä ne seitsemän asiaa, vihdoinkin:

1. Olen surkea vitsinkertoja
   En ikinä muista vitsejä sanasta sanaan enkä pääse koskaan loppuun asti, sillä alan itse hirnumaan ennen loppuhuipennusta.
   
2. Vaikka vitsejä en muista, opin laulujen sanat helposti. Tämän vuoksi mielessäni soi aina jokin kappale. Laulan, hyräilen ja viheltelen itsekseni jatkuvasti. Lapset joutuvat kärsimään siitä tuo tuosta - esikoiseni viimeksi tänään ruikutti, josko äiti voisi lakata lauleskelmasta. Viime viikkoina olen hyräillyt tätä, tätä, tätä, tätä ja tätäkin.
   
3. Rakastan elokuvia, joissa on onnellinen loppu. Itkeä tirautan lähestulkoon aina onnelliselle lopulle.
   
4. Nukun kuin tukki. Nukahdan heti, kun pääni painautuu tyynyyn ja herään aamulla kellonsoittoon. Lasten syntymän jälkeen nukuin 4 vuotta äärimmäisen niukoilla unilla. Onneksi nykyisin tässäkin huushollissa saa nukkua ilman jatkuvaa heräilyä.
5. En ole koskaan sukeltanut silmät auki. Pari kertaa olen yrittänyt, mutta enää en edes yritä, niin kamalan tuntuista se oli.
   
6. Epäoikeudenmukaisuus ja häijyt ihmiset saavat minut kiukkuisiksi.
7. Olen täysin hurahtanut neulomiseen, joskaan se ei varmasti ole jäänyt epäselväksi kenellekään. En olisi vielä 3 kuukautta sitten voinut kuvitella, että olisin opetellut uudelleen neulomaan tai saati sitä että olisin näin lyhyessä ajassa addiktoitunut puikkojen heiluttamiseen. Yllä kuva uusimmasta kaulatuubista.
   

Olen kurja, enkä laita tätä haastetta nyt eteenpäin, sillä se on kiertänyt jo niin monessa blogissa. Napatkoon tämän haasteen vastaan ken haluaa.

Kuluneella viikolla

• todellinen työhyllunmylly
• arkiruljanssia pyörittävä ihana mies
• paitsioon jäänyt bloggaus
• rakkaita ystäviä & uusia neulontakikkoja - Bitches Stitch'n
• pohjatonta neulontamielihyvää
• uusia lankoja & puisia puikkoja
• taidokkuudellaan ylpeää äitiä riemastuttava lapsi
• valmistunut kaulatuubi!

Yrittäkää kestää tämä kauhuelokuvamainen kuva ensimmäisestä neulontatekeleestäni.

Pitsiä ja pakkasta

Kuvat: Avoca

Tuloaan tekevä talvi antaa hyvän tekosyyn päivittää oman vaatekomeron tarjontaa.

Lämmin neuletakki ja -mekko, suloinen hattu, iso kaulahuivi, paksummat sukkahousut tulisivat minulle tarpeeseen. (Muhkea kaulatuubi on paraikaa teossa - saa nähdä millainen on lopputulos :) Siitä mahdollisesti kuvia myöhemmin)

Aina yhtä ihastuttava Noa Noa on juuri julkaissut joulumalliston '09. Sivuilla selattava lookbook on täynnä inspiroivia asuyhdistelmiä. Nuo pitkät ylipolven ohuet säärystimet on pakko saada. Ihan pakko!



Kuva: a-lace-diary.blogspot.com

Peikonpojan putiikin taitava ja herttainen Päivi vinkkasi minulle mielenkiintoista kotimaisesta pitsikirjasta. Tätä ihanuutta saattaa odottaa WSOY:ltä vuoden vaiheen jälkeen. Satumaisen ihanat kuvat lupaavat paljon. Opusta kirjoittava tyttötrio pitää blogia kirjan valmistumisesta täällä.

Sokerina pohjalla:
Kaikki Hetkien helminauhan lukijat saavat lokakuun ajan -15% alennuksen Peikonpojan kaikista tuotteista. Mainitkaa koodi helminauha tilauksen lunasta kohdassa niin saatte alennuksen. Vaikka puodista ei vaatteita löydykään, löytyypi sieltä kaikkea huolella tehtyä kaunista pientä kivaa.

Vanhaa Arabiaa

Kaikki orvot ja parittomat kupit ja kipot ovat tervetulleita meille. En varsinaisesti kerää niitä, mutta nykyisin niitä tupsahtelee meille milloin mistäkin. Tilaa niille ei oikeasti ole, mutta ne ovat vain niin kivoja etten voi vastustaa niiden kutsua.

Tässä muutamia meille vastamuuttaneita kippoja.



Tämän vaaleansinisen/turkoosin kupin ostin 2,5 eurolla kirppikseltä. Samaa sarjaa löytyy neljä tassia, kuppeja ei ole. Raikkaan turkoosin kaveriksi sopivat monet muutkin kupit, vaikka eivät samaa sarjaa olekaan.

Eniten silmääni miellyttävät vanhat malliltaan ja väreiltään simppelit Arabiat.



Nämä ovat mieheni isän vanhoja astioita, jotka saimme viikonloppuna käyttöömme. Neljä soppakuppia, neljä syvää lautasta ja neljä leipälautasta.



Kummankaan nimeä en tiedä, mutta leiman malli paljastaa tekoajan. Ylempi turkoosi on valmistettu 60-70 luvulla ja siniraidallinen sarja joskus vuosina 1971-75.



Sattuisiko joku tietämään näiden sarjojen nimiä?

Sateisena sunnuntaiaamuna

Ei ole kiire mihinkään.

Koukussa

Syksyn myötä on hykerryttävää käpertyä kotiin vetää villasukat jalkaan, sytyttää takka, muutamia kynttilöitä ja keittää kannullinen teetä.



Nyt olennaisena osana tähän nautiskeluun kuuluu puikot ja lankakerä.

Olen jo pitkään haikaillut neulontataitojeni uudelleen virittelystä. Kerta toisensa jälkeen olen ihastellut täällä muiden kauniita luomuksia ja harmitellut mielessäni etten osaa neuloa.

Päätin todistaa itselleni, että ihan varmasti osaan, jos haluan. Voisin vaikka aloittaa siitä hauskasta bambulankaisesta tiskirätistä.

Sovimme muutaman ystäväni kanssa seuraavan tapaamisemme neulontapainotteiseksi. Ilta sai jo nimenkin Bitches stitch'n. Ajatus oli, että porukalla herättelisimme vuosia uinuneet taitomme oikean ja nurjan silmukan kieputtamisessa. Ystäväni Sanna osaa neuloa ja hän lupasi opastaa meitä muita uusavuttomia.

Enhän minä malttanut odottaa. Haettuani kaupasta lankoja ja puikkoja tiskirätti-iltamia varten, oli ihan pakko kokeilla pysyvätkö puikot käsissäni lainkaan ja taipuvatko sormeni krampaamatta silmukkojen tehtailuun.

Pääsin alkuun netissä olevan käsityösivuston Käspaikan avulla. Videot silmukoiden luomisesta, oikeasta ja nurjasta neuloksesta olivat kuin taivaan lahja minulle. Tuijotettuani videot muutamaan otteeseen aloitin kieli keskellä suuta. Neuloin ja purin, neuloin ja purin. Ja lopulta se alkoi pikku hiljaa sujua.



Jälkihän on vielä melko kaameaa ja suhteellisen hidastakin tämä on. Lisäksi minulla on vielä hirrrrmu paljon opittavaa, mutta on uskomattoman rauhoittavaa ja rentouttavaa keskittyä vain silmukoihin ja neuloksen jälkeen.

Olen auttamattomasti koukussa.