Hetkien helminauha

♡

2011-09-10T10:45:00.002+03:00

Verkkainen lauantaiaamu. Me pötkötämme lasten kanssa sohvalla yökkäreissä, tukat sekaisin.

Illalla juhlimme mieheni kanssa ystäväni häitä. Minä sujautan jalkaani korkokengät ja oion kutrini. Ihana ilta tulossa, en malta odottaa.

Ihana syksy

2011-09-04T04:40:00.000+03:00

Mieheni kantoi keväällä Jäämereltä mukanaan suuren laatikollisen kuningasrapuja. Eilen ne päätyivät grillin kautta pöytään.

Elokuussa hänen mukanaan kotiutui Ranskasta muutama pullo pienten tilojen valkoviinejä. Nyt ne on juotu mitä parhaimmassa seurassa.

Keveä ja energinen olo. Syksy on minun vuodenaikani.

Ich bin eine wienerschnitzel

2011-07-28T15:15:00.001+03:00

Terveisiä Wienistä!

Kolmepäiväinen rentoutusloma ja saksan kielen kertauskurssi. Sanojen hapuiluyrityksiä surkealla C-saksallani, kokonaisia lauseita en edes tohtinut yrittää.

Reissun saldona vain muutamia valokuvia, mutta sitäkin enemmän mukavia muistikuvia.

Hei taas

2011-07-10T10:22:00.001+03:00

Minun piti karata joksikin aikaa.

Nyt on aika palata.

Kukkuluuruu!

2011-03-01T18:32:00.003+02:00

Kahteen viikkoon mahtuu paljon, ainakin:

yksi irronnut ja toinen repsottava etuhammas
oikealla tavalla pörähtävä R
koulukavereita vuosikymmenten takaa
8 tunnin työpäivään siirtyminen

Ei kuitenkaan hyviä kuvia, joten näillä mennään.

Hän on kuuden

2011-02-13T16:27:00.002+02:00

Keskiviikkona tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun minusta tuli äiti ja miehestäni isä. Muistan, kuinka silloin ihastelimme vieretysten hiljaa pientä tulijaa.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, pienestämme on kasvanut ymmärtäväinen, huumorintajuinen ja rehellinen poika. Päivittäin olen pakahtua, kun seuraan hänen touhujaan. Niin taitavakin hän on monessa asiassa.

Iso, mutta silti pieni.

Viikonloppupysähdys

2011-01-23T11:59:00.000+02:00

puhdas lumi ja pulkkamäki
villasukkien lämmittämät varpaat
oven taakse yllättäen tupsahtaneet vieraat
vaaleanpunaiset tulppaanit
pakkasen riittoisat omenamehuvarastot
rypälesalsa & vuohenjuustocrostinit Tiinan mukaan
sunnuntaiaamun blogihetki

Lupaus

2011-01-02T10:45:00.006+02:00

Vuoden vaihteen kunniaksi tein poikkeuksellisesti lupauksen. Tänä vuonna aion kuvata enemmän.

Kameran lisäksi koetan poimia käteeni myös videokameran useammin. Taltioin pienimmät arkiset tarinat, sillä niissä on kaikki mikä on tärkeää. Kaikki se minkä haluan muistaa vuosien päästäkin. Pienen ihmisen pehmeän puheen nuotin, hassusti pörisevän ärrän, hersyvät kikatukset ja ajatuksille tilaa antavat puheenpaussit. Haluan arkistoida elävät muistijäljet hellästä kainalotakiaisesta, lastenhuoneen rokkikonserteista ja aamuista, kun portaista tupsahtaa unenlämpöinen lapsi silmät sikkurassa ja tukka somasti takussa.

Tervetuloa uusi vuosi. Ole yhtä lempeä kuin edeltäjäsi.

Hetkittäin pääsen tunnelmaan

2010-12-02T20:19:00.018+02:00

Niin ollaan jo joulukuussa. Marraskuu juoksi ohi ja juoksu jatkuu edelleen.

Hulinan keskellä saan hetkittäin joulun odotuksesta kiinni ja lisään listalleni taatelikakun, jäälyhdyt ja silkkipaperitähtien tekoa.

Nämä saan tänä vuonna joulukuuseen. Aika söötit minusta.

Kamerassa ei ainoatakaan omaa kuvaa, siksi talvitunnelmia Plumosta.

kuvat: Plumo

Korkea aika

2010-11-07T10:53:00.001+02:00

Eteisen villasukkakorista puuttuvat äiskylän sukat, sillä ne ovat pysyneet jaloissani koko viikon.

Jo riittäisi roikkuvat silmät, ontto pää ja kuumeesta punoittavat posket. Tämän ennätyssitkeän flunssan takia meni eilenkin sivusuun ihanat ystävät ja jumalaiset makuelämykset.

Nyt tankkaan taas teetä hunajalla, jotta vihdoin saisin oman ääneni takaisin.

Talvisävyt

2010-10-31T15:31:00.000+02:00

Minulla on sisäinen tarve siirtyä pikkuhiljaa kotona talviväreihin. Värikkäät räsymatot saavat lähtöpassit. Jäädä saavat valkoiset, harmaat, ruskeat ja liilat. Eilen löysin niiden kaveriksi ja iltojen lämmikkeeksi lähetystorilta okranväriset satiinipeitot.

Kierrätyskeskuksen 20v. synttäreiltä kannoin pois yläkuvan komuutin. Kävelin ulos 40 euroa köyhempänä, mutta oikein tyytyväisenä kauppoihin. Se päätynee poikien huoneeseen todennäköisesti valkoiseksi maalattuna.

Tästä piti tulla neulontaviikonloppu, mutta nyt keskitynkin kuumeisen esikoisen hoivaamiseen. Hitaasti pitenevä kaulahuivini joutaa odottaa.

(Pienen) ihmisen paras ystävä

2010-10-24T09:58:00.015+03:00

Hänen sinnikäs työ koiran luottamuksen voittamiseksi on vihdoin alkanut tuottaa tulosta.

Hänen mielestään koira on:

paras herättäjä aamuisin
pehmein ja lämpöisin unikaveri
ehdottomasti kotijoukkueen paras puolustaja jalkapallossa ja
aina herkkujen tarpeeessa.

Koiran mielestä hän:

tuoksuu vastustamattoman hyvälle
tarjoilee tämän perheen maukkaimmat herkkupalat ja jakaa aina ruokansa
on väsymätön rapsuttaja pienine hentoine käsineen
tarvitsee usein naama- ja korvaustauspesua.

Huokaus

2010-10-16T09:18:00.002+03:00

Takki tyhjänä arkipäivien taukoamattomasta juoksusta ja aikataulutuksesta.

Pojatkin ovat sairastaneet koko viikon.

Onneksi lapset ovat kutakuinkin tervehtyneet ja on viikonloppu. Meillä on tuoretta leipää, kaiverrusta odottava kurpitsa sekä Robin Hood -elokuva. Se on oikein riittävästi tälle viikonlopulle.

10/10/10

2010-10-10T19:16:00.000+03:00

Lapsiperhematematiikkaa

sunday + park + sun = fun

Karkkipäivä

2010-10-09T10:56:00.006+03:00

Tänään on karkkipäivä. Lapset saavat herkkunsa ja minä omani:

pitkän aamupalan
lämpimän takan
omenahillon keittohetken
puhtaat lakanat
kiireettömästi valmistetun illallisen
maailman ihanimmat kainalokaverit

Niistä täydelliset lauantait tehty.

PS. Posti toi ihanan, pehmeän talvitakin puhelimelle. Kiitos Sort of Pink, se on herättänyt paljon ihastusta.

Hidasta tahtia ✓

2010-10-02T09:20:00.008+03:00

Tänä viikonloppuna yritän hieman rauhoittua. Imen kauneinta syksyä itseeni. Siistin viikon aikana villiintynyttä kotia ja jos jää aikaa, kudon hieman. Helmasta riekaleinen lempitakkinikin kaipaisi korjausta. Koira yksinäisenä hetkenään riuhtoi sen alas naulakosta - huonoin seurauksin.

Taas meille kotiutui yksi vanha peitto. Ei moista voi jättää taakseen. Ei vain voi, vaikka joutuisi kantamaan sen sylissä läpi Helsingin.

Viikonlopun satoa

2010-09-26T21:15:00.003+03:00

Vanha talviomenapuu oli vielä eilen täynnä omenaa, kunnes haalin kasaan kaikki tämän talouden korit ja keräsin oksilta painavan taakan pois. Runsas omenasato päätyy huomenna mehustamoon.

Ihan kaikkea ei kuitenkaan puristeta mehuksi. Omenoista kauneimmat käärin varovasti silkkipaperiin ja vien kellariin kypsymään. Jos on onni myötä, maistellemme kypsiä omenoita joulun aikaan.

Viikonlopun bonuksena tein monta edullista löytöä lähetystorilta. Niistä hykerryttävimmät olivat ehdottomasti oranssi kukallinen peite (3 e) ja vihreä seinälamppu (4 e). Lisäksi löytyi alakuvan iso peltinen lampunvarjostin (4 e) ja pöytälampun puinen jalka (3 e). Maalaan ne kun vain osaan päättää värin.

.

2010-09-23T23:36:00.007+03:00

Saimme eilen poikien kanssa uudet tukat. Ihana ystävä tuli ja teki meistä ihmisen näköisiä. Lattialle pudonneista hiuksista olisi saanut hyvän peruukin, sen verran keveni kuontalomme. Ei olla enää hatihurttia tai hapsenkakkiaisia takkuinemme. Oli kyllä aikakin.

Koirareppana puolestaan joutuu vielä(kin) odottamaan, että joku nyppisi sille uuden turkin. Se joku taidan olla minä...

Tuolle "karvaiselle esikoisellemme" löytyi tänään nimikkolaulu. Yleensä musiikki saa pojat rauhoittumaan, mutta tällä oli täysin päinvastainen vaikutus. Pojista pienempi hyppäsi tuolille kesken iltapalan ja alkoi tanssimaan riemukkaasti mukana. En tohtinut kieltää, sen verran oli hienot muuvit ja suu korvasta korvaan.

Käy talvilevolle

2010-09-19T19:43:00.000+03:00

Kolmen ja puolen tunnin päässä on tähtikirkas taivaankansi ja hiiskumaton hiljaisuus. Aamun usva ja kasteinen metsä. Sadepisaroiden heleä soitto järven pinnalla.

Ikävöin jo nyt sinne.

En vielä tunne mökin tuoksua vaatteissa, huomenna sen haistan.

Torstaina

2010-09-16T23:03:00.001+03:00

Me pakkaillaan. Huomenna mökille.

Täältä tullaan sienet!!

Funkkista

2010-09-15T21:40:00.004+03:00

En tiedä mistä puhaltaa - haluaisin vanhan nahkaisen funkkisnojatuolin, jossa olisi tiikkiset käsinojat.

Haaveiluksi tämä taitaa jäädä, sillä se ei varmaankaan sopisi tänne talonpoikaisten ja muiden hörsyjen seuraan.

Nämä kaunokaiset saattaisivat meille sopiakin.

kuvat: decopedia

Meidän kellarin perukoilta löytyi muuton yhteydessä matalat 50-luvun funkkisnojatuolin rungot. Puu oli lahonnut liitoskohdista ja pehmusteet olivat vuosien saatossa kadonneet. Tietämätön kun olin, niistä tuli puutarhatuolit ja ne hoitavat sitä virkaa edelleen... Niissä on huikean hyvä istua eikä ihme, sillä ne ovat tanskalaisen suunnittelija Hans J. Wegnerin GE 290 -tuolit. (!)

Jos joku muu mielii funkkista, joku (minulle tuntematon) myy huutiksessa lähes ilmaiseksi kaunislinjaisen vintage jakkaran ja tyylikkään funkkissohvan + 2 nojatuolia. Nämä tuskin ovat kenenkään tunnetun suunnittelijan käsialaa, mutta aika makeat minusta.

Lämmin olo

2010-09-12T00:25:00.066+03:00

Sain hyvän mielen Sarilta ja Katinkaiselta. Kiitos.

Jo aikoja sitten sain tunnustuksen myös Kristalta ja MariaK:lta. En koskaan kiittänyt niistä kunnollisesti. Nyt teen senkin - kiitos teille ja anteeksi tolkuttoman pitkä viivästys.

✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥

Ensin mainittuun tunnustukseen kuului kertoa kolme asiaa, jota rakastaa.

Listassa on nyt useampi, mutta näitä rakastan:

✥ pitkiä iltoja ja kiireettömiä viikonloppuja

✥ tunteella valmistettua ruokaa

✥ puhtaita lakanoita

✥ aamuaurinkoa

✥ kangasmetsiä

✥ maitokahvia

✥ koskettavia elokuvia

✥ käen kukuntaa

✥ musiikkia, jossa on melodia ja tarina

✥ meren tuoksua

✥ rakkaimpiani, joita ilman en voi hengittää. Perhettäni, joka on kaikkeni.

✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥ ✥

Laitan tämän eteenpäin kiitoksena kahdelle inspiroivalle bloggaajalle:

Herttaiselle ja aidolle Niinalle, jonka Ssouvenirs -blogi pursuaa hyvää karmaa ja kauniita kuvia.

Älykkäälle ja valloittavan boheemille Kirjailijattarelle, jonka täysin uniikki Tuulen naapurina -blogi on jokaisella postillaan sykähdyttävää luettavaa ja katseltavaa.

Kiitos teille - luonanne on aina yhtä ihana vierailla.

Sattumalta

2010-09-09T22:47:00.004+03:00

Tänään aamulla metrossa kävi mitä mukavin yhteensattuma. Olipa ihana tavata hänet.

Tänään kantautui korviini myös Nick Draken vuosien takainen lempeä kitara ja kultainen ääni. Ihana sattuma sekin.

Toivottavasti teillekin on tänään tapahtunut mukavia.

Nämä löysin

2010-09-08T19:26:00.003+03:00

ja meinasin pakahtua.

Alimmassa kuvassa minä ja mummo.

Kaikilla maailman lapsilla pitäisi olla yhtä ihana mummo, kun meillä oli. Aina läsnä ja lähellä.

Pellavaöljymaalia ja pigmenttiä

2010-09-06T19:22:00.008+03:00

Toissaviikonloppuna muistin, että minulla oli jemmassa vajaa purkki Uulan valkoista pellavaöljymaalia ja kaksi purkkia pigmenttiä.

Aloitin pigmentin sekoituksella serotiiniin: reilu lusikallinen koboltin sinistä ja ripaus krominkeltaista.

Jos joku teistä innostuu kokeilemaan, pigmentti kannattaa aina sekoittaa johonkin liuottimeen. Silloin saa tasaisen värin.

Hain kunnon turkoosia sävyä, en mitään haaleaa pastillia. Vaikka en sekoittanutkaan kovin suurta määrää maalia (ehkä noin 2 dl), valkoinen maali vaati värjäytyäkseen melkoisen määrän pigmenttiä. Olisin hyvin pärjännyt pienemmälläkin määrällä, sillä yhteen - kahteen pellavaöljymaalikerrokseen ei tarvitse kovin suurta maalimäärää.

Toisaalta kaikki tarvittava maali kannattaa sekoittaa kerralla. Lottovoittokin on todennäköisempää kuin täsmälleen saman sävyn sekoittaminen uudelleen.

Olin niin tohkeissani, että unohdin vallan lisätä pellavaöljyä. Tämän vuoksi maalipinnasta tuli aika matta eikä kiiltävä niinkuin pellavaöljymaalista muutoin tulisi.

Maalasin myös harjan ja keittiöpyyhenaulakon. Harjaa varten lisäsin hieman keltaista pigmenttiä ja (voilá!) maalista tuli vihreää!

Maalipinnat saivat kuivua rauhassa 3-4 päivää. Lopuksi rapsuttelin hieman kulmista hiekkapaperilla.

Totesin taas itseksesi, että miksi ihmeessä maalaisin millään muulla maalilla kuin öljymaalilla? Sen pinta on niin kaunis kaikessa ohuudessaan ja hienostuneisuudessaan. Valkoista en sillä tosin enää maalaa, sillä valkoinen pellavaöljymaali kellastuu nopeasti.

Seuraavaksi haen mustaa pigmenttiä ja maalailen kaiken kotona harmaaksi!!!

Superlatiivipäivä

2010-09-02T20:19:00.003+03:00

Lastenjuhlat on vietetty. Tänään huokaisen syvään ja nostan jalat pöydälle.

Koti on siisti - ihanin olo. Mieskin teki yllätykseksi maailman parhainta kanapastaa.

Kuin palkkioksi viikon kestäneestä siivousrupeamasta, löysin täältä haikailemaani konjakin väristä villalankaa. Myyjä kutsui sitä viskin väriseksi. Yhtä kaikki, sen väri on minusta täydellinen. Ohuempaa ja hieman edullisempaa se olisi ehkä saanut olla, mutta laadukasta se ainakin on.

Lankakuume

2010-08-28T20:09:00.005+03:00

Löysin yläkuvan vanhan paperitapettirullan lähetystorilta - eurolla. Rakastan sen hailukan vihreää väriä.

Toisen kuvan konjakin värisen puuvillalangan ja bambupuikot löysin kierrätyskeskuksesta yhteishintaan 1,5 euro. Olo on kuin Hannu Hanhella!

Kai se on syksy, mikä saa minut päivittäin suunnittelemaan reissua lankakauppaan, vaikka lankakorissa on useita korkkamattomia keriä. Ensimmäisenä puikoille lähtee varmaan pitkä kaulaliina. Löytäisinpä siihen jostain juuri tuon puuvillalangan väristä villalankaa.

Mitä te neulotte tänä syksynä?

Isompi

2010-08-26T21:09:00.002+03:00

Pieneni täytti tänään neljä vuotta - nyt jo, sanon minä.

Aamulla hän kantoi pienessä kainalossaan kettukarkkeja ja syntymäpäiväkutsuja päiväkotiin. Ylpeänä ikiomasta päivästään. Iltapäivällä kotiin tullessaan kertoi, että aamupiirissä hänelle laulettiin "suomeksi ja tanskaksi" (lue: englanniksi).

Sain vihdoinkin jumpattua blogiin isommat kuvat. Tuntuu ihan samalta kuin olisi asettanut silmilleen uudet silmälasit.

Kun saisin nuo kehykset kuvista pois. Osaako joku kertoa miten?

Uusi perheenjäsen

2010-08-20T19:05:00.005+03:00

Tätä olen etsinyt jo vuosia. Nyt sen löysin ja sain, vanhan ja hyväkuntoisen jugend-kaunottaren. Sisällä hyllyt ja asiaan kuuluvat vaatekoukut. Alla kaksi laatikkoa.

Mies haki sen eilen ja nyt se seisoo keskellä olohuonetta odottamassa siirtoa yläkertaan liinavaatekaapiksi. Saapa nähdä millä ilveellä se saadaan sinne raahattua, sillä se painaa ihan hirrrmuisesti. Ajatuksenani oli maalata ja patinoida kaapin, mutta nyt epäröin. Kaapin pinta on hyväkuntoinen ja kaunis tuollaisenakin, mutta niin kovin tumma.

Vielä hehkutan sen verran, että sain tämän vielä kovin mitättömällä hinnalla. Huutiksestapa tietenkin.

Ihan vaan vinkkinä, että sieltä löytyy juuri nyt vaikka mitä...

Ollaan vaan

2010-08-14T11:14:00.003+03:00

Listallani on liian monta asiaa odottamassa, mutta tämän viikonlopun puuhastelen mukavia pikkujuttuja.

Etsimme pihapuusta punaisimmat omenat ja teemme niistä yhdessä piirakan. Jalkaani sujautan koko kesän kadoksissa olleet lempivarvastossut, jotka löytyivät eilen ihan sattumalta.

Illalla jatkamme Katto-Kassista. Minä luen pitkään ja kuuntelen sängyistä kuuluvaa tarttuvaa kikatusta.

Kamera on rakkaan kassissa kaukana Lofooteilla. Pojat pyysivät sanomaan, että meillä on täällä kotona kaikki hyvin. Niin onkin.

Nyt avaan ikkunat vedän keuhkot täyteen sadepäivän viileää ja raikasta ilmaa.

Lasipalatsi Design Markets

2010-08-02T21:35:00.001+03:00

Ankeahkon töihinpaluuviikon ilopilleri on Lasipalatsin aukiolla 4. - 7.8. järjestettävä Lasipalatsi Design Markets. Luvassa on lukuisia kojuja täynnä veikeitä ihanuuksia.

Värikkään ulkoilmatapahtuman keskiössä loistavat nuoret taitajat.

Tämä on kiva happening, joita soisi Helsinkiin enemmänkin.

Ehdottomasti kaikki siis tänne!

Vielä viikko

2010-07-24T11:25:00.004+03:00

Vielä viikko aikaa hitaille aamuille ja pitkille öille.

Verkkaiset kesähetket saaressa ja rannalla jäävät päällimmäisinä mieleen tästä lomasta. En ole vuosikausiin uinut yhtä paljon. Auringon tuoksu iholla.

Ihana, läpeensä lämmin kesä. Juuri sellainen, jota jää ikävä.

Arvonnan voittaja

2010-06-21T18:01:00.057+03:00

Lämmin kiitos kaikille arvontaan osallistuneille.

Tällä kertaa Kirsikalla oli onni matkassa, kun teistä yksi valittiin satunnaisesti täällä. Kirsikka, lähettaisitkö minulle sähköpostilla yhteystietosi niin laitan voittosi postiin.

Luin suu hymyssä jättämiänne viestejänne. Kiitos kannustuksestanne ja kauniista sanoistanne. Olette kyllä ihania.

Hyvän mielen lisäksi minulla on nyt monta uutta paikkaa, jossa piipahtaa.

Kiitos Krista

2010-06-17T19:24:00.011+03:00

Kuvat: Krista Keltanen

Viime sunnuntaina ajoimme poikien kanssa Kallvikin rannalle haavit ja tuulihyrrät takakontissa.

Rannalla meitä odotti ihana, sydämellinen Krista kameroineen. Me kaikki tykästyimme oitis välittömään Kristaan ja pojat näyttivät kameralle kaikki parhaat puolensa.

Sateisen aamun jälkeen ilma oli tyyni. Muutamaa leijasurffaria ja sunnuntaikävelijää lukuunottamatta ranta oli autio. Pojat juoksivat ja tutkivat koko rannan läpikotaisin ja kamera lauloi.

Mykistyin ihastuksesta, kun näin lopputuloksen. Lisää kuvia Kristan eteerisen kauniissa Villa Solbacka -blogissa.

Itse en voi lopettaa kuvien ihastelua...

Osaankohan koskaan kiittää riittäävän kauniisti?
Kiitos Krista, tähän ei pystyisi kukaan muu kuin sinä.

PS. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Onpahan teitä muhkea ja ihana joukko. Arvontaan voi osallistua vielä huomisen ajan, sitten arvontalaulu raikaa...

365 ja risat - ARVONTA

2010-06-10T23:32:00.001+03:00

Nyt on aika järjestää arpajaiset.

Takana on hieman yli 365 blogipäivää. Olen iloinen, että olette jakaneet ne kanssani. Sydämellisin ja nöyrin kiitokseni kaikille täällä piipahtaville positiivisista, kannustavista ja aina niin ystävällisistä kommenteistanne.

Arpajaispalkintona yläkuvan pieni setti kesäkeittiöön. Arvontaan voit osallistua voi jättämällä kommentin tähän postaukseen. Mahdolliset anonyymit jättäkää jokin puumerkki kommenttiinne.

Kommentteja voi jättää 18.6 asti, sitten arvotaan.

Nimipäiväviikolla

2010-05-30T09:22:00.002+03:00

sain postissa tämän ihanan kirjan suloiselta Mimmiltä. Kiitos Mimmi, kirja on todella kaunis.
kannoin korteni kekoon päivakodin kirppiksellä. Yhteisen asian eteen puuhaaminen oli palkitsevaa.
ajelin uudella liilalla vaihteettomalla pyörälläni. Hurmiossa ja vapautuneena.
saimme etuajassa toivotun lupapäätöksen ja pihalle alkoi nousta varasto. (Kiitos Sadulle, Miialle ja Kirjalijattarelle sormien ja varpaiden ristimisestä.)
unelmoin magnoliapuun istutuksesta (magnolian kukka kirjan kulhossakin ja morsiamen kimpussa). Puu kestäisi Suomen talvetkin, mutten taida malttaa odottaa 10-15 vuotta sen kukkimista.
katsoin surullisena sivusta kuinka sade piiskasi omenapuun kukkia puista. Mehiläiset ja ampiaiset - toivottavasti olitte ehtiväisiä.
matkustin metrossa ruusupuun kanssa ja lauloin ystävälle töissä.

Sadetta & musiikkia

2010-05-25T00:17:00.005+03:00

Sadesää rauhoittaa. Silloin, ikään kuin luvan kanssa, saa tarkastella maailmaa verkkaammassa tahdissa. Kun hidastaa vauhtia, todennäköisyys löytää jotain hyvää ja kaunista kasvaa.

Niin kävi nytkin. Löysin vahvaäänisen Laura Marlingin banjoineen.

Annan hyvän kiertää. Tässä hän myös teille.

Rambling Man

Laura Marling | MySpace-musiikkivideot

Aamukaveri

2010-05-23T10:49:00.002+03:00

Heräsin klo 6.44, kun se kipitti sängyn viereen ja kömpi saman peiton alle.

Siitä asti se on ollut kainalossani, kiinni kyljessäni, käsi kädessäni kokoajan.

Ihana takiaiseni.

Pihalla kukkii

2010-05-20T22:32:00.006+03:00

Talvi oli pihan kasveille armollinen.

Pionit, myskimalvat, mirrinmintut, loistosalviat, ruusukvittenit ja pallohortensiat selvisivät talvesta hyvin ja puskevat nyt uskollisesti uutta vihreää. Myös eläkeikään ehtinyt Antonovka omenapuu kukkii runsain kukin viime vuoden huilitauon jälkeen.

Viime kesänä istutetut omenapuun taimet onnistuivat talven aikana hienosti välttelemään nälkäisiä rusakoita. Ruusuorapihlajan taimikin selvisi kuin ihmeen kaupalla, vaikka sen oksat typistettiin vastoin tahtoani korkeiden hankien aikaan.

****

Olen tällä viikolla kylvänyt vaaleanpunaisen unikon siemeniä. Lisäksi piilotin mullan alle pinkin ruiskukan ja liilan pallerokiurunkukan siemeniä sekä jaloleinikin mukuloita. Ei minulla tänäkään vuonna riittänyt kärsivällisyyttä esikasvatukseen, joten valitsin siemeniä, jotka kylvetään suoraan kasvupaikalleen. Oman paikkansa löysivät myös siskon pihalta meille muuttaneet kookkaat karviaispensaat. Ainakin toinen niistä selvisi muutosta.

****

Visioin pihaan uusia muotoja ja polkuja. Miten tervetulleita ne olisivatkaan. Samalla haaveilen luumu- tai kriikunapuusta sekä köynnösruususta.

****

Yritän parhaimpani mukaan välttää katseellani (ja kameralla) pihalla olevaa järkyttävän kokoista kuoppaa. Pian siihen nousee isohko pihavarasto, jos herra kaupunginvirkamies on hankkeellemme suosiollinen. Ristin sormet ja varpaat, jotta kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan - tehkää tekin niin, jos siitä olisi vaikka apua.

1987

2010-05-15T08:19:00.005+03:00

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan muista edellisten vuosien sääetappeja kuten ensilumen tuloa tai kesän ensimmäistä hellepäivää.

Erityisen tarkasti muistan kuitenkin kesän tulon vuodelta 1987. Olin silloin 10-vuotias ja neljännellä luokalla. (11-vuotias en voinut olla, koska 5. luokan kevätjuhlassa minulla oli päällä tuliterät vaaleanliilat haaremihousut. Olin silloin omasta mielestäni hyvin sievä. Siskoni oli aamulla taiteillut hiuksiini kreppikiharat. Ilmavat laineet oli nostettu puoliponnarille pilkullisella rusetilla, joka oli sävy sävyyn housujen kanssa. Korvalappuissani pyöri silloin tiuhalla tahdilla yksi ja sama C-kasetti: Michael Jacksonin Bad. Samana kesänä radiossa soi tämä.)

Vuoden -87 toukokuun viimeisen muistan erityisen hyvin, koska silloin jouduin kevätjuhla-aamuna yllättäen sairaalaan hengitysvaikeuksien vuoksi. Vietin ankean kesälomaviikon alun Helsingin Haartmaninkadulla tuijotellen vastapäistä Naistenklinikkaa ja rakennusten välisten leikkaussalien pulleita kattoikkunoita. Silloin viikko tuntui ikuisuudelta.

Kun vihdoin minut kotiutettiin, tuntui kuin olisin päässyt ihmemaahan. Viikon aikana koivujen suppuiset hiirenkorvat olivat muuttuneet lepattavaksi lehtimereksi ja asfaltti tuoksui auringolle.

Tämä kesämuisto tuli voimakkaana tuli mieleeni nyt, kun puut vihertyvät ja kesä tekee tuloaan kaupunkiin.

(Nyt kun saisin huulilleni MAC-mehujäätelön muistelomatkani olisi täydellinen...)

Kevään valo

2010-05-11T23:48:00.004+03:00

Koti on täynnä kukkia ja valoa.

Ihana kevät!

Mulle nää!

2010-05-03T19:47:00.004+03:00

Sullekin?

Kuvat: House Doctor

Mikä on tälkeetä?

2010-05-02T13:23:00.002+03:00

Yhtäkkiä polvella keikkuva paksutukkainen kysyy:
”Äiitii, onko tälkeintä, että ylittää kaikkensa?”

Minä: ”On kulta.”

Isompi: ”Eipäs äiti, tälkeintä on anteeksipyytäminen, nukkuminen ja syöminen. Ja se, että uskaltaa maistaa kaikkea... ja voittaminen ei ole tälkeintä... ja tälkeää on se että, että, että.... en tiedä...” hymyilee vienosti ja kallistaa päätään.

Kaikki joskus sanottu talentuu pienelle kovalevylle vaikka usein tuntuu, että puhun kuuroille korville.

Vielä kuivuu

2010-05-01T00:12:00.001+03:00

Evakkopäivä 7:

Lattia on maalattu kolmeen kertaan valkoisella Betoluxilla. Viimeinen maalikerros on saanut kuivua 3 päivää. Huonekaluja ei voi vielä asetella paikalleen ilman pinnan rikkoutumista. Pinta kestää kuitenkin jo kävelyä. Ainakin vapun yli se saa vielä kuivua ihan rauhassa.

Rauhallisesti täällä otetaan muutenkin. Ei vappurientoja tai minkäänsortin hulinaa. Paitsi veljesten välistä taukoamatonta riehuntaa.

Aamulla kiinnitetään tuulihyrrät polkupyöriin ja ulkoilutetaan ilmapalloja.

Aurinkoista vappua!

Evakossa

2010-04-27T22:38:00.006+03:00

Olemme olleet perjantaista asti evakossa yläkerrassa.

Koiran rikki kynsimä alakerran lattia saa vihdoinkin uuden pinnan. Lipeän ja öljyn yhdistelmä vaihtuu valkoiseen maalipintaan.

Viiden evakkopäivän jälkeen nurkat tuntuvat ahtailta. Eteinen ja yläkerta ovat turvoksissa alakerran huonekaluista. Lapsiakin alkuun ihastuttanut retkitunnelma alkaa pikkuhiljaa menettää hohtonsa.

Keittiö on saarroksissa märän maalin takana. Keittiössä, lappeelleen käännetyn ruokapöydän ja astiakaapin takana on myös kameran laturi.

Siksi tarjoan teille nyt vanhoja kuvia. Ja ihanan artistin: a Fine Frenzyn ja tämän laulun.

.

2010-04-18T22:29:00.000+03:00

Tällä viikolla ei mitään uutta. Natinkia.

Moni asia on kesken, puusohvan maalauskin odottaa sopivaa hetkeä. Kotona koira pudottaa karvaa kilon päivävauhdilla. Piha on vielä väritön ja nuhjuinen lumen jäljiltä.

Kaikesta huolimatta hyvä olo. Kevät voimaannuttaa.

Kauan kaivattu kaunotar

2010-04-10T09:49:00.000+03:00

Vihdoin löysin kauan etsimäni kannellisen sivustavedettävän, joka on täydellinen paikalleen ruokapöydän ääreen. Käsinojaton ja selustaltaan riittävän matala, jotta se sopii ikkunan eteen.

Jalat vaatisivat uutta puuta, mutta tällä kertaa korjaus saa odottaa. Pakko saada tämä käyttöön heti, sillä tilapäistä säilytyspaikkaa sille ei ole.

Edellinen joulunpunainen maali on poistettu. Maalia oli onneksi vain ohut kerros, joten se irtosi nätisti siklillä. Kuumailmapuhallinta yritin pariin otteeseen, mutta vanhat maitomaalit eivät oikein tahdo irrota puhaltimella. (Suosittelen lämpimästi siklin ostoa ja käytön opettelua kaikille vanhoja huonekaluja kunnostaville. Itse sikli maksaa vain muutaman euron, mutta sen lisäksi tarvitset viilan siklin terotusta varten. Vanhat pinnat irtoava helposti, ohuin kerroksin, säilyttäen huonekalun patinan. Käyttö vaatii hieman totuttelua, mutta on ehdottomasti sen arvoista.)

Olen valinnut sohvalle valkoista maalia, mutta väriä vähän epäröin vielä. Vaaleanharmaa väri sopisi ehkä sittenkin sille paremmin. Värissä olisi hieman enemmän vanhan tuntua. Alkuperäinen maali on ollut vihertävän harmaa. Aika kaunis sekin, mutta aavistuksen liian tumma sävy meille.

Vielä muutama päivä aikaa arpoa maalin sävyä.

Mitä olette mieltä? Valkoinen vai vaaleanharmaa?

Sanaton

2010-04-07T22:32:00.002+03:00

Olin hetken aikaa sanaton. Nyt kukat on laskettu.

Miten selittää lapselle miksi ihminen kuolee? Enkeliksi tulosta puhuin ja siitä kuinka vanhan ihmisen voimat katoavat.

On ihmisiä, joiden läsnäolo ei koskaan katoa. Heidän äänensä kaikuu korvissa ja hymy pysyy muistissa. He ovat ajatuksen päässä, vaikka eivät enää olekaan vierellä.

Nuku kaunista unta isoukki.

Heikunkeikun

2010-03-22T21:55:00.002+02:00

Jo useamman päivän ajan olen tuijottanut haltioituneena tuota yläkuvan Villa Villekulla -tunnelmaista ruokailutilaa.

Minä haaveilen ja pojat piirtävät. Pienempi istuu ruokapöydän ääressä tuntikausia kieli keskellä suuta ja värittää. Pöytäkin on saanut osansa. Se on täynnä värikkäitä viivoja. En enää edes huomaa uusia jälkiä. Ei haittaa. Täällä on muutenkin kaikki vähän vinksin vonksin.

PS. House Doctor on avannut uuden blogin.

Lauantaiaamuna

2010-03-20T10:10:00.005+02:00

Pitkä ja raukea lauantaiaamu.

Paistettiin poikien kanssa mustikkapannukakkuja. Jätettiin isi vielä nukkumaan.

Koira saa vielä hetken odottaa ulospääsyä. Pian se pääsee viipottamaan vapaana pitkin metsäpolkua. Minä pääsen kuuntelemaan peipon laulua, jota minulla on ollut ikävä koko tämän pitkän talven. Tämä on kesän laulu.

"Tilitantti"

2010-03-13T10:49:00.003+02:00

Kevättalven suloisin asukki muutti meille eilen päiväkodista.

Pikku tilitantti pyrähteli aamun kirkkaassa valossa sinne tänne onnellisen ja ylpeän omistajansa käsissä.

Äitikin on iloinen pikkukeltarinnasta. Eilen muistin kuinka nuorempana olin varma, että tulevaisuudessa karsastaisin lasteni riemunkirjavia askarteluja ja piilotaisin ne vaivihkaa laatikkoon... Olinpas tietämätön :)

Keväistä auringonpaistetta ja pikkulintujen laulua viikonloppuunne!

Vihdoin ja viimein

2010-03-07T14:50:00.010+02:00

Meillä vietettiin eilen vihdoin ja viimein 5-vuotis synttäreitä. On ihanaa, että lapsi sai pitkään odottamansa juhlat, jotka peruttiin toissalauantailta pikkuveljen sairastumisen vuoksi.

Tänään olemme yhdessä tutkineet eilisiä paketteja. Niistä yhdessä oli WSOY:n Oppi&ilo -sarjan arvokkaita asioita opettavia tehtäväkirjoja. Näissä on järkeä, miksi tälläisiä ei ole älytty tehdä aiemmin? Serkkujen tuomaa maapalloakin olemme pyöritelleen ja jutelleet pitkät pätkät maailman maista ja meristä. Miten minulla onkin niin viisas ja tiedon janoinen pikkuinen, olen ihan pakahtua.

Juhlalta tuntuu sekin, että mieheni ikuisuudelta tuntunut viikonlopputöiden rupeama päättyy. On mukava saada isi takaisin viikonlopuiksi.

Aurinkokin näyttäytyy lähes päivittäin ja kevät sarastaa. Elämä tuntuu notkahtavan raiteilleen.

(Tänne tosin kaipaisin useammin kuin nyt on ollut mahdollista. Blogger on toiminut viime viikkoina tuskallisen hitaasti. Kärsin, kun luonanne vierailu on niin hankalaa ja joskus lähes mahdotonta, kun yksikään kuva ei lataudu.)

Iloja

2010-02-28T00:40:00.000+02:00

Juuri kuin valitin arkeni harmautta, sain osakseni ison kasan odottamattomia iloja ja kauniita yllätyksiä.

Perjantaina kotiin saapuessani minua odotti paketti, joka sai leveän hymyn lisäksi aikaan lämpimän olon.

Sen postitti minulle hyvä haltiattareni Satu suloisen pienen tyttärensä kanssa. Paketti sulki sisäänsä jotain sellaista, mikä sai minut pidättämään hengitystä. Pienen taiteilijan signeeraaman kesäisen maalauksen lisäksi mukana oli Sadun lämmin viesti ja kauneista kaunein harmaa pellavakassi. Kiitos Satu tästä hykerryttävästä yllätyksestä ja kaikesta muusta hyvästä, jota pohjattomasti ammennat ympärillesi. Olet ihana!

Lisäksi hymyyn aihetta ovat tuoneet:

vihdoin tervehtyvät pikku hiiret
tänään kyläilemaan piipahtanut hyvä ystävä
postilaatikkooni kaukaa Englannista asti kannettu TOAST:n eteerisen kaunis kuvasto
uudessa, hurmaavassa kassissani odottavat syvänsiniset puuvillalangat

Iloja ja hymyn aiheita sinunkin viikonloppuusi!

Jotain

2010-02-21T16:15:00.004+02:00

Tapahtuisipa jotain ihanaa ja ihmeellistä.

Nyt en tarkoita mitään radikaalia käännöstä elämässäni, mutta jotain piristävää. Nyt päivät toistavat liiaksi itseään. Kuin söisi samaa ruokaa joka päivä.

Tarvitsisin irtiottoa arjesta, jotta näkisin taas lähelle ja haltioituisin näkemästäni. Ihanaa ja ihmeellistä minulle olisi vaikka pitkä viikonloppumatka Eurooppaan. Kevään tuloakin jo toivon. Tämä talvi tuntuu loputtomalta.

Koira päivystää hiljaista tietä. Ihanaa ja ihmeellistä sekin taitaa toivoa.

Pikkuiseni

2010-02-13T21:29:00.004+02:00

Meillä ollaan hoidettu pientä potilasta keskiviikosta asti.

Sitkeä vatsatauti veti tiistaina 5-vuotta täyttäneen pikkuiseni aivan veteläksi. Vielä tänään aamupäivällä mietin päätetäänkö tämä viikko sairaalassa. Sen verran rajusti tauti ravisteli kiharatukkaista ihmistäni.

Isoveljen sairastaessa hiljaa ja urhoollisesti, pikkuveli vaati kovaäänisellä kailotuksellaan muun perheen jatkuvaa huomiota. Kuin ihmeen kaupalla terveenä säilynyt pehmeäkäpäläinen hyppykone pölötti taukoamatta aamusta iltaan - varmasti vain täyttääkseen hiljaisen talon normaalille äänitasolleen.

Onneksi iltapäivällä potilaan olo alkoi kohentua - kuume katosi, ruoatkin suostuivat pysymään masussa ja ajatukset kääntyivät lihapulliin.

Miten iloinen olen, kun pienokaiseni on taas kunnossa! Pikkuvelikin sai leikkikaverinsa takaisin. Äiti ei mitenkään osaa yhtä aidosti riehaantua paidan sisäpuolelle jonkun lähettämästä "viestistä" (pesulapusta!).

Oodi Tanskalle

2010-02-03T22:58:00.006+02:00

Miten nuo tanskalaiset osaavatkin tehdä kaiken niin taidolla...

Stories by Rikkemai
Raikkaita, leikkisiä ja herkullisen värisiä vaatteita. Kivoja yksityiskohtia. Tyttömäisen naisellisia leikkauksia. Tuollaiset pussicapripöksyt tohtisin hommata kevääksi, mikäli satun sellaiset jostain löytämään. Tykkään, tykkään!

Tine K Home
Mahdottoman kauniisti yhdistetty uutta ja vanhaa. Käytössä niukka väripaletti ja erilaisten pintojen struktuurit. Kaunis ja inspiroiva katalogi on selattavissa Tine K Home:n sivuilta.

Kashmir
Kuluneella viikolla ehdottomasti yksi suosikkiyhtyeistäni, tanskalainen Kashmir, julkaisi uuden levyn Trespassers. Tätä sopii kuunnella (ja ihastua/rakastua).

Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin... ja tästä tulikin melkoinen sillisalaatti.

Vielä kuulostaakseni oikein kahelille - suren vakiotiistainaurattajani (Kyllä nolottaa - Klovn) loppumista. Kuudes tuotantokausi on tehty, toivottavasti se saadaan pian nähtäväksi myös Suomeen.

Kuvat: Stories by Rikkemai ja Tine K Home

Missä kaappi seisoo?

2010-01-30T20:44:00.004+02:00

Vihdoin sain napattua kuvan parin viikon takaisesta projektista. Hioin kevyesti lakatun pinnan ja maalasin sen Uulan valkoisella pellavaöljymaalilla. Puiset nuppivetimet vaihdoin messinkisiin kuppivetimiin.

Nyt se ajaa keittiössä saarekkeen virkaa. Minusta se on hyvällä paikalla, miehen mielestä pahasti tiellä. Saa nähdä mihin taso päätyy - kumpi meistä määrää kaapin paikan. Todennäköisesti se siirtyy yläkertaan. Tahtoani yritetään taivuttaa myös eräässä toisessakin asiassa.

Mieheni on jo kuukausia/vuosia tehdyt hidasta käännytystyötä, jotta Pustille saataisiin toinen karvainen kaveriksi. Tänään minut "pakotettiin" katsomaan netistä espanjalaisia katukoiria, jotka etsivät hyvää kotia Suomesta. Myönnän, sydämeni pehmeni yhden piirun verran... katsokaa nyt tätäkin.

Ehdoton EI! on muuttunut epämääräiseksi muminaksi "...Ei meille tule toista koiraa, no, ei ainakaan pentua..." Jospa löytyisi joku rauhallinen vanha koirarouva. Olisipa karvatassulla toinen tassulainen päivisin seurana, kylkiäisenä. Meillä iltaisin kaksi raukeaa luppakorvaa rapsutettavana.

Saa nähdä nyt...

Puhdas valo

2010-01-23T22:30:00.003+02:00

Olen ihastunut tähän sydäntalven puhtaaseen valoon, joka tuntuu ympäröivän kaiken. Päiväkin on jo selkeästi pidempi ja se tuntuu hyvälle. Talvi saa minun puolestani jatkua vielä pitkään. Toinen ranteenlämmittimistäkin on vasta valmistumassa.

Herttaisen naapurin setämme (jonka isän rakentamassa talossa asumme) mukaan vastaavanlaista talvea ei tule kymmeneen vuoteen. Hän kertoi sen hymyillen, kun piipahti oven takanamme tuomassa aamulla ottamansa talviset kuvat vanhasta kotitalostaan. Hänen sanaansa on uskominen, sillä hänellä on työnsä puolesta aina tarkimmat sääennustukset hihassa.

Nautitaan vielä näistä paukkupakkasista ja kimaltavista hangista. Meillä ainakin vedetään huomenna villahousut jalkaan, suunnataan nenä kohti talviaurinkoa ja annetaan pakkasen nipistellä poskia.

Hiljaisia haaveita

2010-01-20T22:41:00.000+02:00

Kuvat: Toast

Olen viime päivinä hiljaa itsekseni haaveillut:

puhtaammasta, selkeämmästä ja kevyemmästä ruuasta
uudesta lempivaatteesta
lämpimästä, kesäisestä metsästä
juuri oikean sävyisen turkoosin öljymaalin sekoittamisesta

Päivä se on huomennakin

2010-01-16T21:48:00.000+02:00

Tänään asetin itselleni joukon tehtäviä, jotka olisi ollut mukava saada tehtyä. Ajattelin aamulla kuinka hirmu mukavaa olisi saada koti siistiksi ja ulkoilla posket punaisiksi. Mietin vielä itsekseni, että se vasta olisi hauskaa, jos ennätettäisiin leipoakin lasten kanssa.

Aloitin siivoamisesta. Imuroin, vein matot ulos, pesin lattiat ja vessan. Nyt minusta tuntuu etten kuitenkaan saanut mitään näkyvää aikaan, vaikka siivoskelin aimo osan päivästä.

Jotenkin päivä juoksi ohi kohtuuttoman nopeaan. Uloskin pääsimme vain kääntymään. Leipomistoiveista luovuin jo lounaan jälkeen. Ennättäähän tuota huomennakin.

Hyvällä omatunnolla kuitenkin join kahvia ja selasin viime sunnuntaina kirppikseltä löytämääni kirjaa: Lapsuusajan aarteet. Suloisen hempeä opus. Hempeää, joskin suhteellisen epäkäytännöllistä, on väriltään tuo puikoilla oleva vaaleanpunainen bambulanka. Joskus esteettisyys voittaa käytännöllisyyden.

PS. Eteisen liitutaululle kirjoitin muistutuksen itselleni päiväkodin maanantaisesta luisteluretkestä. Oli ihan pakko, jotta en unohtaisi sitä niinkuin unohdin muutaman viikon takaisen retken joulukirkkoon. Keksitäänköhän hajamielisyyteen ja järjestelmällisyyden puutteeseen joskus lääke? Olen taatusti ensimmäisten joukossa hakemassa reseptiä...

Pehmeää

2010-01-14T22:30:00.001+02:00

Kuva: Celtic Sheepskin

Kuvat: Brora

Olo on jotenkin pehmeä. Hyvällä tavalla pehmeä ja seesteinen. Arki on alkanut loman jälkeen mukavasti.

Pojatkin oppivat tänään luistelemaan. Tai siis kävelemään luistimilla - kaatumatta. Seurasin oppimisen hiljaista riemua ja yritin parhaimpani mukaan olla pakahtumatta ylpeyteen.

Nurkan takana häämöttävä viikonloppukin hykerryttää. Aion viedä yhden maalausprojektin loppuun, mutta sen kummempia suunnitelmia en aio tehdä.

Hyvä päivä

2010-01-09T11:37:00.003+02:00

Kaunis ja levollinen aamu. Kuume on poissa.
Vaikka vielä niiskutan ja köhin uskon voimieni pikkuhiljaa palaavan.

Tänään vaihdan sänkyihin puhtaat lakanat ja annan petivaatteille pakkaskylvyn. Siistin vähän nurkkia, lämmitän takan ja nautin sen tuomasta pehmeästä lämmöstä.

Pakkaudumme lasten kanssa lämpimimpiin vaatteisiimme ja haemme metsästä ainekset havujalkakylpyyn. Putsikin puetaan muutama talvi sitten ompelemaani talvitakkiin. (Näkisittepä miten huvittavan ylpeäksi ja iloiseksi voi koira muuttua, kun se saa takin päälleen.)

Voisin aloittaa pitkien kädenlämmittimien kutomisen. Jos en tänään niin ehkä huomenna.

Tästä tulee hyvä päivä.

Villasukkapäivä

2010-01-05T16:04:00.002+02:00

Hippaloin täällä villasukat jalassa ja kaulaliina kaulassa. Olen hemmotellut itseäni tänään linssikeitolla. Muut nyrpistävät tälle nenäänsä.

Mies vie aamulla ennen töihin menoa luistimet teroittaviksi. Poikaset pääsevät tänään luistelemaan. Pienin ja tämän perheen rämäpäisin hulivili saa ensimmäistä kertaa luistimet jalkaansa.

Jatkan kutomista niin kauan ennenkuin kaulahuivin sammaleenvihreä villalanka loppuu kesken. Joudun sitten "väkipakolla" piipahtamaan täällä. Voisin samalla ostaa uudet 3,5 tai 4 bambuiset sukkapuikot.

Nyt töräytän itselleni toisen kupin kahvia ja sitten laitan takan päälle. Ulkona kiristyy taas pakkanen.

Kiitos viime postauksen ihanista kommenteistanne. Olette ihan huippujoukkoa!

Tänään

2010-01-03T19:48:00.002+02:00

Minulla on melkoinen flunssa. Silmät roikkuvat ja ääni on kuin variksella. Kamalan olon lisäksi näytän myös kamalalle - aivan Kari Peitsamolle. Anteeksi Kari...

Sen verran tsemppasin, että väänsin mustikkapiirakan pikkuleipureiden piinaavan painostuksen alaisena. Kokeilin uutta reseptiä, joka osoittautui jymymenestykseksi.

Aloitin myös kutomaan uutta kaulahuivia. Saa nähdä mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Olen viimepäivinä aloittanut kutomaan monenlaista ja lopuksi päätynyt purkamaan tekoseni.

Mies on ollut tarmokas ja reipas. Siivosi koko yläkertaan pesiytyneen kaaoksen. Imuroi, pesi lattiat ja pyyhki pois joulun pölyt.

Vaikka en paljoa haista - nenääni tuoksuu puhdas lattia ja mustikkapiirakka.

Ehkä siis alan jo tervehtyä.

Herkkusuille

2009-12-31T11:39:00.011+02:00

Pukki toi meille ihanan keittokirjan: Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla (Anna & Fanny Bergenström). Paksu kirja on täynnä aidosti lupaavan kuuloisia ruoka- ja jälkiruokareseptejä.

Ruokalistallemme ovat päätyneet lammastagine ja yläkuvan maukas paratiisin kalakeitto.

Helppotekoinen ja mausteinen tagine oli sen verran herkkua, että voin lämpimästi suositella sitä kaikille mausteisen ruuan ystäville. Me teimme taginen lihapullista ja se toimi ihan yhtälailla. Taginen voit valmistaa tavallisessa valurautapadassa.

Tagine

1,5 kg lampaanlihaa
2 rkl voita ja 2 rkl öljyä
3 sipulia
8 valkosipulinkynttä
1-2 porkkanaa
2tl suolaa, 1/2 tl jauhettua mustapippuria
1/2 - 1 tl cayennepippuria
2 laakerinlehteä
1 tl juustokuminaa
1 tl inkivääriä
1 kanelitanko
5 dl kanalientä
5 pientä kuorittua ja puolitettua perunaa
2 rkl hunajaa
2 rkl tomaattipyreetä
1/4 sitruunaa ohuina viipaleina
3-4 kananmunaa

Ruskista lihat vähässä voissa ja öljyssä kauniin värisiksi. Nosta lautaselle ja siirrä sivuun toistaiseksi.

Kuori ja pilko sipulit. Kuori ja hienonna valkosipulit. Paista sipulit ja valkosipulit voissa ja öljyssä ja nosta lihat takaisin pataan. Kuori porkkanat ja viipaloi ne hieman vinottain. Lisää ne pataan. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää muutkin mausteet, kaada liemi päälle ja lisää joukkoon tomaattipyree ja kuoritut ja puolitetut perunat. Sitruuna saa vielä odottaa.

Hauduta hiljalleen kannen alla 1 1/2 tuntia. Lisää sitruunaviipaleet noin tunnin hauduttamisen jälkeen. Kokeile onko liha mureaa. Pata saattaa tarvita vielä puolisen tuntia lisäaikaa. Lisää raa'at kanamunat pinnalle ja anna kypsyä.
Pilko lopuksi päälle persiljaa.

Jos teet taginen lihapullista ei pataa tarvitse hauduttaa yhtä kauan. Tee lihapullataikina ilman korppujauhoja. Ruskista lihapullat pinnalta ennen pataan lisäämistä.

Tarjoile tagine kuskusin, kermaviilikastike ja tuoreen leivän kanssa.

Taginen voi yhtä hyvin valmistaa myös kana- ja kasvisversiona. Kikherneet, paprika, porkkana ja peruna sopivat hyvin taginepataan mausteiden seuraksi.

Tulevana vuonna kokeilen useaa tämän kirjan reseptiä ja tätä taginea meille tehdään taatusti toistekin. Olisikohan joskus varaa investoida Emile Henryn kauniiseen turkoosiin Taginepataan?

Makoisaa ja yllätyksellistä vuotta 2010 teille kaikille!

Jouluista joutenoloa

2009-12-27T20:09:00.004+02:00

Täällä lötkötellään ja pötkötellään. Leikitään ja sylitellään. Ja tietysti herkutellaan. Kuusi ja hyasintit tuoksuvat.

Eilen istuimme iltaa siskoni perheen kanssa. Poikaset nauttivat serkkutyttöjen jakamattomasta huomiosta ja me aikuiset pelasimme yömyöhään. Nämä rennon letkeät hetket ovat parasta mitä joululomalta voi toivoa.

Niin saapui joulu

2009-12-23T22:21:00.000+02:00

Tuoksuvaa
Maistuvaa
Kaunista
Tunteellista
Hempeää
Lempeää
Tunnelmallista
Nauravaista
Ikimuistoista

Joulua!

Posteljoonin tuomia

2009-12-16T20:53:00.003+02:00

Viime työviikkojen uuvuttava hulina loiventui näiden posteljoonin tuomien aarteiden myötä.

Ensimmäinen yllätys tupsahti postiluukkuun viime viikolla Kristalta.
Iso kiitos Krista näistä universumin kauneimmista joulukorteista. Vaikka yritän olla mahdollisimman epäitsekäs (varsinkin näin joulun alla) en millään raaski lähettää näitä eteenpäin... Saanhan pitää nämä vain itselläni, saanhan?

Pari päivää sitten posteljooni toi toisenkin yllätyksen.

Onni suosi minua Jotain sinistä -blogin arvonnassa ja sain postin mukana suloisen Maileg-lippunauhan. Sini oli käärinyt hurmaavan lippunauhan suloiseen pikkupakettiin, jonka kaverina oli vielä lämpimillä ajatuksilla täytetty kortti.

Osaankohan sanoa riittävän kauniisti ja nöyrästi kiitos Sini - pidän tästä aarteesta hyvää huolta. Kiedoin nauhan heti näkyville naulakkoon, mutta jouluksi se pääsee paraatipaikalle.

Vielä kolme päivää töitä, sitten aloitan odotetun joululoman.
Ah autuutta...

Hyvä mieli

2009-12-09T00:05:00.008+02:00

Tämä viikko on täynnä puuhaa - arkiaskareita ja juhlatunnelmaa.
Normirutiineja, hieman jouluvalmisteluja, lahjojaostoksia ja ehkäpä siivoustakin.

Ylihuomenna poikien päiväkodissa on joulujuhlat.
Kuopuksemme saa kunnian soittaa triangelia juhlassa. Torstaina yleisön edessä laulettavat laulut ovat olleet pienten huulilla jo viikkoja. Äidin sydän sulaa niitä kuunnellessa.

Pienimuotoista juhlintaa harrastetaan myös sunnuntaina, kun minä täytän 33 vuotta. Mitään varsinaisia juhlia ei ole tiedossa, mutta toivottavasti jotain mukavaa yhteistä puuhaa perheen kesken. Mieleni halajasi seuraamaan Lucia-kulkuetta Helsinkiin. Se olisi mukavaa.

Upea viikonaloitus löytyi eilen Villa Solbacka -blogista.
Kaunis kiitos Krista - olen aivan pilvissä tästä yllätyksestä.

Kaiken kaikkiaan oikein hyvä mieli.
Tästä on hyvä edetä kohti joulua.

Aavistus joulua

2009-11-29T22:40:00.003+02:00

Niin juoksi viikonloppu nopeaan.

Kahteen ohitse vilahtavaan vapaapäivään mahtui paljon hyvää. Rentoa läsnäoloa ja rakkaiden ihmisten jälleennäkemisiä. Piipahdimme pikkuruisen siskoni uudessa kodissa ja suloisten siskontyttöjeni syntymäpäivillä. Mahtuipa pikkujouluviikonloppuun mukaan pipareidenkin tuoksua.

Ajatukset pyörivät vahvasti tulevassa kuussa. Olen pikkuhiljaa kaivanut esiin joulukoristeita ja askarrellut joulukortteja. Tämä taitaa olla perheessämme ensimmäinen joulu, jota lapset tietävät odottaa. Se tekee tulevan joulun odotuksesta erityisen ihanan.

Tunnelmaisia pikkujoulun toivotuksia teille näiden Ullamaija Hännisen ja Kai Tirkkosen raikkaiden joulukuvien myötä.

Täällä taas

2009-11-21T18:11:00.005+02:00

Huh, mikä marraskuu takana!

Voimat ja vapaa-aika ovat olleet kortilla.
Alituinen kiire, riittämättömyyden tunne ja ympärivuorokautinen pimeys tuntuivat imevän kaikki mehut minusta.

Nyt pahin on selätetty. Ulkona on tosin edelleen pimeää, mutta myökky mahassa on pienentynyt. Kuluttava riittämättömyyden tunne on hälvennyt.

Tänään sain poimittua kameran käteeni päivänvalon aikaan- se tuntui hyvälle. Ja se, että olen täällä taas kanssanne saa minut iloiseksi.

Pieni enkeli

2009-11-07T11:45:00.005+02:00

Ihana lauantaipäivä.

Aamulla lapset askartelivat kirjettä joulupukille, minä join pitkästä aikaa ison kupin cappuccinoa ja lueskelin eilen kaupasta ostamaani joululehteä. Joulu on jo päivittäin mielessä ja tuntuu sormissa - ne haluaisivat nimittäin pipertää kaikkea pientä kivaa.

Kaivoin kaapista jo aikaa sitten Mokosta ostamani enkelin. Siitä taitaa tulla suosikkikoristeeni tänä jouluna. Pienimmän poikasen mielestä se oli kyllä "plinsessa". Koirulainenkin olisi tykännyt "plinsessaenkelistä" ja olisi tahtonut riepottaa sen palasiksi...

Illalla riennän ystävän luo.
Tiedossa tarttuvaa naurua ja roppakaupalla maailmanparannusta.

Ihana Katinkainen Essun tasku -blogista muisti minua tällä tunnustuksella. Kiitos - tämä tuntuu hyvälle.

Pohdin pitkään kenelle ojentaisin tunnustuksen eteenpäin. Haluaisin kiittää niin monia inspiroivia ja ihania blogien pitäjiä, mutta lähetän tämän tunnustuksen Little Thimble -blogiin. Sen harmoninen visuaalisuus ja lempeä tunnelma saa minut kerta toisensa jälkeen ihastuksesta mykäksi.

Käykää kurkkaamassa ja ihastelemassa tekin, jos ette ole jo niin tehneet.

Talven taika

2009-11-04T22:31:00.006+02:00

Toiset näkevät sen, toiset eivät.

Esikoiseni on pitkään pohdiskellut, mitä kaikkea ihanaa talvi tuo tullessaan.

Illalla hiljalleen leijaileva lumi hykerrytti pientä talvenodottajaa. Pyysi äitiä iltapalapöydässä laulamaan joululauluja eikä unikaan meinannut tulla silmään, kun ajatuksissa pyöri huomisen lumileikit.

Pikkuveli puolestaan on jo viikkojen ajan ahdistellut koko perhettä tiedustelemalla: "Koska tulee kesä?" Joka kerta käydään läpi vuodenaikojen järjestys ja mietitään yhdessä milloin se kesä tulee, mutta silti sama kysymys kuuluu joka päivä, moneen kertaan.

Pitkään saa pieni poika odottaa lämpimiä säitä. Se on talvi nyt.

Puutarhuri saa paikan

2009-10-31T18:32:00.007+02:00

Viime viikot on paahdettu täysillä muissa ympyröissä, eikä pihan talviteloille laittoon ole juurikaan jäänyt aikaa.

Tämä päivä pyhitettiin pihapuuhille. Myös huominen päivä taitaa vierähtää harvan varressa heiluen ja puunrunkoja nälkäisiltä jäniksiltä suojaten.

Pieni 705 neliön tonttimme tuntuu usein minusta liian suurelle. Haluaisin pienen rivitalonpihan, joka olisi helppo laittaa kauniiksi ja pitää kurissa.

Pihanhoitoahdinkoani lisää se, että naapurimme piha on aina tiptop-kunnossa. Minun tekisi mieli pystyttää kyltti postilaatikomme viereen: "Olemme työssä käyvä nuori pariskunta, jolla on kaksi pientä lasta eikä liiemmin aikaa pihatöihin. Palvelukseen halutaan innokas ja ahkera puutarhataikuri, joka saa puolestamme ihmeitä aikaan."

Ehkä pihasavotasta selvitään huomisen väsymättömän ahkeroinnin avulla.

Jos olen oikein reipas, voin palkita hyvillä mielin itseni ja jatkaa uusinta neulontaprojektiani.

Teossa ovat hihat/hartioiden lämmitin. Väriltään ja tekstuuriltaan jännän langan löysin viime viikon lankalöytöretkellä Oulunkylän "lankataivaaseen".

Laitan kuvan tekeleestä kunhan se valmistuu.

Vihdoinkin

2009-10-27T21:03:00.006+02:00

Jokin aika sitten sain yllätyksekseni Villa Solbackan Kristalta ja Pink Pioniesin Sarilta tämän tunnustuksen.

Olen hyvin iloinen ja otettu teiltä saadusta tunnustuksesta. Ottakaa vastaan vieno kiitokseni.

Pelin henkeen kuului kertoa itsestäni 7 sellaista asiaa, mitä muut eivät vielä tiedä.

Tässä ne seitsemän asiaa, vihdoinkin:
Olen surkea vitsinkertoja
En ikinä muista vitsejä sanasta sanaan enkä pääse koskaan loppuun asti, sillä alan itse hirnumaan ennen loppuhuipennusta.
Vaikka vitsejä en muista, opin laulujen sanat helposti. Tämän vuoksi mielessäni soi aina jokin kappale. Laulan, hyräilen ja viheltelen itsekseni jatkuvasti. Lapset joutuvat kärsimään siitä tuo tuosta - esikoiseni viimeksi tänään ruikutti, josko äiti voisi lakata lauleskelmasta. Viime viikkoina olen hyräillyt tätä, tätä, tätä, tätä ja tätäkin.
Rakastan elokuvia, joissa on onnellinen loppu. Itkeä tirautan lähestulkoon aina onnelliselle lopulle.
Nukun kuin tukki. Nukahdan heti, kun pääni painautuu tyynyyn ja herään aamulla kellonsoittoon. Lasten syntymän jälkeen nukuin 4 vuotta äärimmäisen niukoilla unilla. Onneksi nykyisin tässäkin huushollissa saa nukkua ilman jatkuvaa heräilyä.
En ole koskaan sukeltanut silmät auki. Pari kertaa olen yrittänyt, mutta enää en edes yritä, niin kamalan tuntuista se oli.
Epäoikeudenmukaisuus ja häijyt ihmiset saavat minut kiukkuisiksi.
Olen täysin hurahtanut neulomiseen, joskaan se ei varmasti ole jäänyt epäselväksi kenellekään. En olisi vielä 3 kuukautta sitten voinut kuvitella, että olisin opetellut uudelleen neulomaan tai saati sitä että olisin näin lyhyessä ajassa addiktoitunut puikkojen heiluttamiseen. Yllä kuva uusimmasta kaulatuubista.

Olen kurja, enkä laita tätä haastetta nyt eteenpäin, sillä se on kiertänyt jo niin monessa blogissa. Napatkoon tämän haasteen vastaan ken haluaa.

Kuluneella viikolla

2009-10-22T19:39:00.013+03:00

todellinen työhyllunmylly
arkiruljanssia pyörittävä ihana mies
paitsioon jäänyt bloggaus
rakkaita ystäviä & uusia neulontakikkoja - Bitches Stitch'n
pohjatonta neulontamielihyvää
uusia lankoja & puisia puikkoja
taidokkuudellaan ylpeää äitiä riemastuttava lapsi
valmistunut kaulatuubi!

Yrittäkää kestää tämä kauhuelokuvamainen kuva ensimmäisestä neulontatekeleestäni.

Pitsiä ja pakkasta

2009-10-15T21:30:00.010+03:00

Kuvat: Avoca

Tuloaan tekevä talvi antaa hyvän tekosyyn päivittää oman vaatekomeron tarjontaa.

Lämmin neuletakki ja -mekko, suloinen hattu, iso kaulahuivi, paksummat sukkahousut tulisivat minulle tarpeeseen. (Muhkea kaulatuubi on paraikaa teossa - saa nähdä millainen on lopputulos :) Siitä mahdollisesti kuvia myöhemmin)

Aina yhtä ihastuttava Noa Noa on juuri julkaissut joulumalliston '09. Sivuilla selattava lookbook on täynnä inspiroivia asuyhdistelmiä. Nuo pitkät ylipolven ohuet säärystimet on pakko saada. Ihan pakko!

Kuva: a-lace-diary.blogspot.com

Peikonpojan putiikin taitava ja herttainen Päivi vinkkasi minulle mielenkiintoista kotimaisesta pitsikirjasta. Tätä ihanuutta saattaa odottaa WSOY:ltä vuoden vaiheen jälkeen. Satumaisen ihanat kuvat lupaavat paljon. Opusta kirjoittava tyttötrio pitää blogia kirjan valmistumisesta täällä.

Sokerina pohjalla:
Kaikki Hetkien helminauhan lukijat saavat lokakuun ajan -15% alennuksen Peikonpojan kaikista tuotteista. Mainitkaa koodi helminauha tilauksen lunasta kohdassa niin saatte alennuksen. Vaikka puodista ei vaatteita löydykään, löytyypi sieltä kaikkea huolella tehtyä kaunista pientä kivaa.

Vanhaa Arabiaa

2009-10-12T19:42:00.006+03:00

Kaikki orvot ja parittomat kupit ja kipot ovat tervetulleita meille. En varsinaisesti kerää niitä, mutta nykyisin niitä tupsahtelee meille milloin mistäkin. Tilaa niille ei oikeasti ole, mutta ne ovat vain niin kivoja etten voi vastustaa niiden kutsua.

Tässä muutamia meille vastamuuttaneita kippoja.

Tämän vaaleansinisen/turkoosin kupin ostin 2,5 eurolla kirppikseltä. Samaa sarjaa löytyy neljä tassia, kuppeja ei ole. Raikkaan turkoosin kaveriksi sopivat monet muutkin kupit, vaikka eivät samaa sarjaa olekaan.

Eniten silmääni miellyttävät vanhat malliltaan ja väreiltään simppelit Arabiat.

Nämä ovat mieheni isän vanhoja astioita, jotka saimme viikonloppuna käyttöömme. Neljä soppakuppia, neljä syvää lautasta ja neljä leipälautasta.

Kummankaan nimeä en tiedä, mutta leiman malli paljastaa tekoajan. Ylempi turkoosi on valmistettu 60-70 luvulla ja siniraidallinen sarja joskus vuosina 1971-75.

Sattuisiko joku tietämään näiden sarjojen nimiä?

Sateisena sunnuntaiaamuna

2009-10-04T13:50:00.004+03:00

Ei ole kiire mihinkään.

Koukussa

2009-10-01T22:08:00.009+03:00

Syksyn myötä on hykerryttävää käpertyä kotiin vetää villasukat jalkaan, sytyttää takka, muutamia kynttilöitä ja keittää kannullinen teetä.

Nyt olennaisena osana tähän nautiskeluun kuuluu puikot ja lankakerä.

Olen jo pitkään haikaillut neulontataitojeni uudelleen virittelystä. Kerta toisensa jälkeen olen ihastellut täällä muiden kauniita luomuksia ja harmitellut mielessäni etten osaa neuloa.

Päätin todistaa itselleni, että ihan varmasti osaan, jos haluan. Voisin vaikka aloittaa siitä hauskasta bambulankaisesta tiskirätistä.

Sovimme muutaman ystäväni kanssa seuraavan tapaamisemme neulontapainotteiseksi. Ilta sai jo nimenkin Bitches stitch'n. Ajatus oli, että porukalla herättelisimme vuosia uinuneet taitomme oikean ja nurjan silmukan kieputtamisessa. Ystäväni Sanna osaa neuloa ja hän lupasi opastaa meitä muita uusavuttomia.

Enhän minä malttanut odottaa. Haettuani kaupasta lankoja ja puikkoja tiskirätti-iltamia varten, oli ihan pakko kokeilla pysyvätkö puikot käsissäni lainkaan ja taipuvatko sormeni krampaamatta silmukkojen tehtailuun.

Pääsin alkuun netissä olevan käsityösivuston Käspaikan avulla. Videot silmukoiden luomisesta, oikeasta ja nurjasta neuloksesta olivat kuin taivaan lahja minulle. Tuijotettuani videot muutamaan otteeseen aloitin kieli keskellä suuta. Neuloin ja purin, neuloin ja purin. Ja lopulta se alkoi pikku hiljaa sujua.

Jälkihän on vielä melko kaameaa ja suhteellisen hidastakin tämä on. Lisäksi minulla on vielä hirrrrmu paljon opittavaa, mutta on uskomattoman rauhoittavaa ja rentouttavaa keskittyä vain silmukoihin ja neuloksen jälkeen.

Olen auttamattomasti koukussa.

Hissuttelua

2009-09-23T13:35:00.006+03:00

Kuume kaatoi minut sänkyyn. Nyt menen eteenpäin vain levon, haudutetun chai-teen ja oman pihan omppujen voimin. Ja tietysti sen auringonhattu-uutteen, joka yleensä aina helpottaa. Muutaman buranankin saatan ottaa.

Jottei menisi itkuvirreksi tämä postaus, tässä uusimpia löytöjäni.

Ylimmän kuvan villalangasta virkatut kukat ostin viikonlopun SavExpon kierrätystorilta eurolla kipale. Minusta ne oli kivan väriset ja taidolla tehty. En itse kertakaikkiaan vain osaa virkata, joten maksan ilomielin muiden taidolla väkertämistä luomuksista. Enemmänkin olisin voinut näistä maksaa, mutta myyjällä oli aito ja ainoa oikea kirppisasenne: kaikki pois - kiertoon halvalla, jottei mitään tarvitse kantaa takaisin kotiin. Ja niin minä kannoin ne kotiini. Ostin häneltä pilkkahintaan vielä kauniita tina- ja alpakkapikareita ja kynttilänjalkoja.

Tuohon pipoon sen nyt laitoin näin aluksi. Saattavat päästä talvella kaulahuiviinkin.

Samalla reissulla mukaani tarttui nämä Peikon pojan käsintehdyt Bambipussukka ja Maatuska-kassi. Lapsellisen suloinen kassi oli oikeasti Knit+Go -pussukka, jonne saa kivasti puikot ja langat. Meillä siitä tuli pumpulipussi.

Heillä on myynnissä joukko hurmaavan suloisia pikkujuttuja. Käy kurkkaamassa Peikon pojan nettiputiikkiin, jos kiinnostuit. Itse voisin sieltä tilata vielä nämä.

Mutta nyt kömmin takaisin peiton alle...

Kymmenen asiaa

2009-09-18T19:04:00.029+03:00

Sari pyysi minua paljastamaan 10 asiaa itsestäni teille. Kiitos haasteesta.

Pienen tuumaustaon jälkeen rustasin nämä 10 seikkaa minusta.

1) Minulla on koiran hajuaisti
Minulla on tarkka nenä ja hajumuisti, jos sellaista termiä on edes olemassa. Yhdistän tuoksuja vuosien takaisiin paikkoihin, hetkiin, ihmisiin ja tunnelmiin. Tarkka nenäni on aika ajoin aiheuttanut hilpeyttä ystävieni keskuudessa. Teinivuosina kaksi kaveriani istuivat terveyskeskuksen odotustilassa ja ohitse raahusti voimakkaasti tupakalle haiseva mies. Miehen mentyä toinen ystävistäni tokaisi, jos minä olisin ollut paikalla, olisin nuuskaissut kaksi ilmaa ja ilmoittanut: "Sininen Belmont."

2) Hyvä ruoka on minulle pakkomielle
Rakastan hyvää ruokaa. Pidän ruoan laittamisesta ja sen syömisestä. Ei meillä aina syödä hienosti, todellakaan, mutta syödään kaksi kertaa päivässä. Yritän kasvattaa lapsiani kaikkiruokaisiksi, toistaiseksi huonolla tuloksella...

3) Olen surkea matematiikassa
Aivoni eivät koskaan ole taipuneet matemaattisten tehtävien ratkomiseen. Odotan kauhulla sitä aikaa, kun joudun auttamaan lapsia matikantehtävien kanssa.

4) Minusta on tullut sosiaalinen erakko
Nautin muiden ihmisten seurasta suunnattomasti. Olen ryhmässä yleensä se hölösuu, aina äänessä. Ikävuosien myötä olen kuitenkin huomannut viihtyväni myös yksikseni, omien ajatusteni kanssa. Hiljentyminen on hyväksi.

5) Olen nostalgikko
Syyllistyn usein menneiden aikojen muisteluun ja menneiden vuosikymmenien ihannointiin. Jo 12-vuotiaana toivoin, että olisin elänyt 60-luvulla.

6) Minussa asuu pieni perfektionisti
Saan vatsahaavan, jos joudun tekemään työni puolihuolimattomasti. Yritän kehittyä tässä, sillä vuorokauden tunnit ovat rajalliset.

7) Olen syönyt Mignon-munan kuorineen
Lapsena. Autuaan tietämättömänä etteivät kuoret ole tarkoitettu syötäväksi.

8) Minulla on ollut ajokortti vasta muutaman vuoden
Ajoin kortin esikoiseni syntymän jälkeen. Käyn pian pokkaamassa pysyvän ajokortin poliisilaitokselta tostaina ajetun 2. vaiheen jälkeen. En tosin vieläkään saa veivattua autoa kadun varteen parkkiin...

9) Suomessa on monta kaupunkia, jossa en ole koskaan käynyt
En ole koskaan käynyt Joensuussa, Kajaanissa, Kokkolassa, Raumalla jne. jne. Tämän epäkohdan korjaan vielä.

10) Rakastan joulua
Joulu on juhlista ihanin. Joulun tuoksut, odotus, herkut, valmistelut, lapset ja koko joulun tunnelma. Olisipa jo joulu...

Välitän haasteen 5 mukavalle bloggaajalle.

Pienen sukkapuodin Piialle
Pink Pioniesien Sarille
Niinan Unelmien Niinalle
Eilen tänään ja huomisen Eilen tänään Huomiselle
Prinsessan ja auton Anrinkolle

Toivottavasti otatte haasteen vastaan.

En malta odottaa teidän kymmentä asiaanne.

Toipilaina

2009-09-15T22:35:00.005+03:00

Meillä yskitään ja pyyhitään neniä oikein urakalla.

Tänään syysflunssasta kotona toipuvat pikkupotilaat keskittivät vähät voimansa piirtämiseen ja sylittelyyn. Esikoinen piirsi niin hienon kalataulun, että jähmettyi ihastelemaan ja analysoimaan tekelettään tuon tuosta. Kuin oikea taitelija konsanaan.

Töistä palaava isi kusuttiin taidenäyttelyyn suoraan ulko-ovelta.

Tänään silmiäni miellyttivät Vepsäläisen kuvastossa olleet valkoiset Fatboyt. Vaikka pikku potilaiden huoneeseen. Muualle ne eivät oikein sovikaan.

Ensimmäisen kuvan kuppivetimet olivat tuliaiset itselleni Loviisan WWP-tapahtumasta. Niitä myy Porvoon Wanha Rautakauppa. Alla Gantin uusin kuvasto, joka oli melkoinen pettymys. Ei tosin minulla koskaan ole varaa/suurta intohimoa investoida Gant Homen tuotteisiin. Kuvastot ovat vain monesti olleet kauniita ja inspiroiviakin. Nyt kuvat olivat aivan liian tummia ja tunkkaisia makuuni.

- - - -

Edit: kalakuva lisätty - yleisön pyynnöstä :)

Saaressa

2009-09-13T10:05:00.005+03:00

Syysauringon lämpö.
Lempeä tuuli.
Hiljaisuus.
Veden rauhoittava vaikutus.
Kivikkoinen hiekkaranta.
Kanttarellimättäät.
Salaisen paikan mustat torvisienet.
Puusaunan pehmeät löylyt.
Sikeät yöunet.
Kasteinen aamu.
Autio kylä.

Näillä muistoilla pärjään pitkän talven yli.

Lisää vettä myllyyn

2009-09-07T19:19:00.002+03:00

Olen aiemminkin maininnut, että voisin vaihtaa koko kodin värityksen.

Kun löysin netistä nämä Rie Elise Larsenin kuosit, silmissäni jo vilisti täysin uudelleen väritetty koti.

Haaveissani tapetoin olohuoneen seinät tai ainakin pari seinää Ritva Kronlundin kirsikkapuulla tai ehkä sittenkin tällä lumikiteellä . Tätäkin Annikki ja Ilmari Tapiovaaran upeaa 2+3 tapettia haluaisin johonkin, vaikka poikien huoneeseen.

Jatkan haaveilua/itsekidutusta vielä näiden ihanien Tia Borgsmidtin kuvien seurassa.

kuvat: Rie Elise Larsen

Punaposket

2009-09-06T09:58:00.006+03:00

Pihalla ja kotona tuoksuu omenille.

Kahdesta omenapuustamme vain punakaneli kantaa hedelmää tänä vuonna. Vanha rouva Antonovka pitää välivuotta viime vuoden jättisadon jälkeen.

Tänä keväänä talon eteläpuolelle istutettiin myös toinen punakaneli ja lobo. Menee tosin vielä vuosia ennenkuin ne ovat satoiässä. Yksi vuosi meni hukkaan, kun jänikset söivät toissa äitienpäivänä lahjaksi saamani punaisen melban ja punakanelin.

Piipahdimme eilen poikien kanssa lähimetsässä ulkoiluttamassa koiraa ja haistelemassa syksyn tuoksuja.

Eräs yli-innokas karvakasa nauttii suunnattomasti, kun käydään kyykkyyn ja poimitaan jotain. Siis ihan mitä tahansa. Jos se osaisi puhua, se varmasti sanoisi: "Mitä etsitään?! Mitä etsitään?!! Sienet, marjat, kepit, kävyt - mä löydän kaikki!"

Reissun ainoa keltahattuinen sai jäädä metsään.

Pääsisinpä pian sieneen.

Kiitos

2009-09-06T08:29:00.001+03:00

Rakas siskoni Sari Kaunista Elämää -blogista antoi minulle tämän tunnustuksen.

Kivointa näissä tunnustuksissa on, että ne saa antaa eteenpäin.

Haluan antaa sen tämän eteenpäin halauksen kera Satunkaa-blogin Sadulle.

Kiitos Satu, että jaksat aina kommentoida positiiviseen, sydämelliseen ja lämpimään tyyliisi. Löydät aina oikeat sanat joka tilanteeseen.

Pysähtymisiä

2009-09-01T17:08:00.010+03:00

Olen syksyn myötä haluamattani solahtanut oravanpyörään.

Viipotan aamusta iltaan. Ravaan eestaas maanantaista perjantaihin. En oikein saa mitään valmiiksi - teen vähän sitä ja tätä ja välissä tuota toista. Viime viikkokin hurahti salakavalasti ohi.

En halua päivien vilahtavan vain ohi. Eikös tämä ole juuri sitä aikaa elämässä, kun pitäisi nauttia ja painaa visusti mieleen kaikki lasten kanssa vietetyt tärkeät sekunnit.

Onneksi esikoiseni pysäyttää minut hetkittäin syvällisillä kysymyksillään.

" Äiti,

miksi maapallo pyörii?
miksi on valoa?
miksi tarvitaan sähköä? "

Kyllä tämä maailma on ihmeellinen paikka, mutta me aikuiset emme usein kiireiltämme sitä näe.

Rennosti juhlien

2009-08-29T23:24:00.008+03:00

3-vuotis syntymäpäiväjuhlien ensimmäinen osa on takana. Tänään kestitettiin mummit ja kummit.

Vaikka lastenjuhlat ovat kivoja ja odotettuja tapahtumia, ennen synttäreitä saan yleensä aina massiivisen järjestelyhepulin. Tällä kertaa hepuli pysyi melko hyvin hallinnassa. Annoin itselleni luvan päästä helpolla.

Stressittömien kestien salaisuus oli helppo menu: vain pari salaattia ja valmiit kakut. Suklaa- ja sitruunamoussekakkujen päälle kasasin vielä keon tuoreita marjoja ja olivat kuin itse tehtyjä.

Siivouksessakin pääsin helpolla. Mieheni oli salaa, minulta kysymättä, tilannut perjantaiksi meille siivouksen.

Nyt voin hetken aikaa ottaa rennosti. Nurkat ovat (vielä) suhteellisen siisteinä, koti on täynnä kukkia ja jääkaappi on juhlien jäljiltä herkkuja täynnä.

En kuitenkaan huokaise vielä.

Keskiviikkona on tiedossa sama show, hieman eri mausteilla. Silloin istutaan pöytään seitsemän leikki-ikäisen kanssa.

Limeä ja korianteria

2009-08-24T18:36:00.012+03:00

Tänään ei tarvitse laittaa ruokaa. Meillä syödään viikonlopun intialaista.

Tässä universumin helppotekoisin ja makoisin lammascurryn ohje.

- - - - - - - - - -

Lammascurry (6 hengelle)

1-2 sipulia hienoksi silputtuna
1 rkl currya
2 rkl ruokaöljyä
1 laakerinlehti
2 maustem. vastajauhettua valkopippuria
2 kpl kokonaista neilikkaa
4 valkosipulin kynttä hienoksi silputtuna
1 kpl kokonainen kanelitanko
600g lampaanlihaa
1 tl suolaa
1 dl kookosmaitoa
2 dl kanalientä

+ itse olen lisännyt:
1 pikku purkin tomaattipyrettä

Kuullota padassa sipulia, valkosipulia ja currya öljyssä. Lisää laakerilehti, neilikat ja kanelitanko. Sekoita ja kuullota vielä muutamia minuutteja.

Lisää cayenne, valk.pippuri, suola ja kookosmaito ja kanaliemi (+tomaattipyre). Sekoita ja pane kansi päälle.

Anna kiehua hiljalleen tai hautua uunissa noin tunnin. Voit halutessasi lisätä mausteita.

Myös puolikkaat perunat maistuvat hyvälle kastikkeessa. Pese/kuori ja nakkaa kastikkeen joukkoon kiehumaan.

- - - - - - - - - -

Curry kaipaa ehdottomasti seurakseen limelohkoja ja silputtua korianteria. Ja tietenkin jasmiiniriisiä.

Onnistuu aina!

Paakareita ja paakelsseja

2009-08-22T16:47:00.011+03:00

Meillä ollaan sairastettu tiistaista asti.
Näinä päivinä äidin kunniatehtävä on keksiä tekemistä toipilaille.

Leivonta toimii aina.

Tänään "Kumputiellä" pyöriteltiin pipari- ja voipullia, torstaina leipurit leipoivat mustikkamuffinsseja.

Iltojen innoittajana toimii Eemeli, tuo kiltti ja herttainen poika. Loistavaa vertaistukea rajojaan hakevalle 3-vuotiaalle.

(Samainen ensi viikolla 3-vuotta täyttävä pikkumies on muuten odottanut ja suunnitellut ensi viikon synttärikutsujaan viimeiset puoli vuotta, joka päivä. Tarjoilutoivomusten ja kutsuttavien lista on melkoinen... jopa perjantaisen lääkärireissun mukava tohtori on kutsuttu.)

Toivomuslistalla

2009-08-19T18:57:00.019+03:00

Alkuperäismaaleissa säilynyt vanha kannellinen sivustavedettävä ruokapöydän kaveriksi.

Muita pikkutoiveita:

Pari lisätuntia vuorokauteen.
Oma sisäkkö.
Huoneilman vaikutuksesta biohajoavat koirankarvat.

Ei sitten muuta tällä erää.

kuva: inredningsbloggen.blogg.se

Tunnustuksia

2009-08-14T11:49:00.003+03:00

Taas niitä on kertynyt - sisustuslehtikasoja. Äiskän kuvakirjoja, kasapäin.

Eihän niistä voi luopua.

Löydän niistä lähes jokaisella selailukerralla jotain uutta. Mieheni Veikkaajat kiikutan innolla paperinkeräykseen, mutta nämä ovat pyhiä.

Kovin montaa vuotta en sentään viitsi lehtiä säilyttää. Ruotsalaiset Lantlivit ja Drömhem och Trägårdit, säilyvät tosin naftaliinissa muita lehtiä pidempään. Yllätyin itsekin, kun löysin arkistoistani '06 ilmestyneen Lantlivin, jota ajan hammas ei ollut juurikaan purrut. Lehdestä löysin vielä monta juttua, jotka vaativat pari syvää hengenvetoa.

Voin tunnustaa toisenkin asian. Minulla on "Haavekirja".

Siihen olen kerännyt lehdistä kaikki herkullisimmat sisustukset ja tilojen tunnelmat. Vaikka mieheni on aina hiljaa hymyillyt kirjalleni, on siitä muutamaan otteeseen ollut korvaamatonta apuakin.

Kun aloitimme remontoimaan taloamme, pystyin helposti näyttämään kirjasta kuvia millaista lopputulosta kunkin huoneen kohdalla voisi ajatella.

Ha!

Aarteita Tapanilasta

2009-08-11T21:38:00.026+03:00

Piipahdimme sunnuntaina koko perheen voimin Helsingin Tapanilassa, jossa järjestettiin koko kylän kattava pihakirppis.

Vanha Tapanila on viehättävä paikka. Pastillisten puutalovanhusten reunustamat kapeat hiekkatiet ovat tunnelmallisimmillaan sydäntalven paukkupakkasilla. Näin kesällä voi kuitenkin ihastella lukuisia persoonallisia puuhuviloita sekä niiden juuri sopivasti villiintyneitä puutarhoja.

Leppoisen tapahtuman tunnelmasta tarttuneen hyvän mielen lisäksi, kaappasimme mukaan nuo yläkuvan kolme hattulaatikkoa. Yhteishintaan 1,5 euroa!

Jos eksytte joskus Tapanilaan, käykääpä piipahtamassa vanhassa tehdashallissa majaa pitävään sisustuskauppaan Mosa Interiösiin. Rujon hallin perällä on kaunis kauppa, joka täynnä huolellisesti valittuja ihanuuksia.

Sunnuntaisella Mosa Interiörsin pikapiipahduksella en ihmeempiin investoinut, mutta löysin uuden värikkään tuttavuuden Aspegren - Denmark . Hauskoja tyynyliinoja, vahakankaita, pussukoita ja kaikille nauhoihin hurahteille kasapäin hauskoja Maileg-tyyppisiä nauhoja. Näitä voi myös ilmeisesti tilata netin kautta.

Kuva: Aspegren

- - - -

Toinen minulle uusi suloinen tuttavuus on tanskalainen En Gry og Sif.

Kuvat: En Gry og Sif

Mikä parasta, yrityksen herttaiset ihanuudet ovat tuotettu reilun kaupan periaatteiden mukaisesti.

Ihan(ia) pieniä yllätyksiä

2009-08-05T21:27:00.015+03:00

Keskiviikkoinen ilta oli täynnä pieniä ja isoja yllätyksiä.

Superreippaita päiväkotiin sopeutujia, aurinkoa sateen jälkeen, suuria makeita vadelmia iltakävelyllä.

Yllätys oli sekin, että viikonloppuna kerätyt tiskauskukkaset olivat vielä kauniita ja varsin elossa. Toisin oli tähdeksi käpertyneen haraklampparin laita. (Kai tuolla otuksella on joku virallinenkin nimi. Olen siitä autuaan tietämätön.)

Kivoja yllätyksiä toi myös posti. Iltaani ilahdutti paketti Ihan Pienestä Putiikista.

En voinut olla viime viikolla tilaamatta nettiputiikista hauskoja rintamerkkejä, pitsinauhoja ja veikeitä punapilkullisia retromuffinssivuokia.

Tässä söpössä paketissa on kaksi ihan pienenpientä yllätystä eräälle ystävälleni.

Upein yllätys oli kuitenkin mieheni saama arvostettu ja ehdottomasti ansaittu tunnustus taidokkaasta työstä! Onnea kulta!

Lauantaipuuhia

2009-08-01T22:52:00.009+03:00

Lounaan jälkeen nenät käännettiin kohti puistoa.

Hätäisimmät edellä.

Puistoretki oli täydellinen valinta lauantaipuuhaksi kahdelle energiaa pursuavalle pienelle pojalle.

Koirulainenkin sai uuden ystävän.

Ihalimme ahkerien puutarhapalstanpitäjien aikaansaannoksia.

Kotona iltapäivällä: marjojen poimintaa ja voimien keräämistä siivouksen aloittamiseen.

Ei riittänyt voimia siivoamiseen - leivontaan ja herkutteluun kylläkin...

Ihmisten ilmoilla

2009-07-31T15:59:00.013+03:00

Elokuun kynnyksellä arki on palannut.

Aamulla bussi vie minut kotipysäkiltäni Helsinkiin. Se kulkee pitkin Kustaa Vaasan katua Hämeentielle ja Pitkäsillan yli keskustaan. Seuraan levollisena heräilevää kaupunkia. Aamuaurinko lohduttaa lomalta palaajaa.

Iltapäivällä matkalla kotiin. Lämpimät kesäkadut ovat täynnä kulkijoita. Kesän kaunistamia ja huolettomia.

On hauskaa seurata eläväistä kaupunkia kuukauden lomaerakoitumisen jälkeen. Kesä jatkuu. Ainakin vähän aikaa.

Viimeisiä lomapäiviä

2009-07-27T08:13:00.014+03:00

Kaksi päivää lomaa jäljellä. Olo on hieman haikea.

Vaikka kesä vielä jatkuu, lapsia tulee iso ikävä. Taas tuntuu sille etteivät työpäivän jälkeiset tunnit heidän kanssaan riitä minulle.

Tänään ja huomenna kuitenkin vielä nautitaan. Näyttää tulevan yksi täydellinen heinäkuinen päivä.

Tässä muutama kuva uusimmista hairahduksistani. Ale-löytöjä Mokosta ovat Ricen neljän kahvikupin setti ja bambutikkaat. Kastemekko on taitavan siskoni ompelema.