Heikunkeikun

Jo useamman päivän ajan olen tuijottanut haltioituneena tuota yläkuvan Villa Villekulla -tunnelmaista ruokailutilaa.

Minä haaveilen ja pojat piirtävät. Pienempi istuu ruokapöydän ääressä tuntikausia kieli keskellä suuta ja värittää. Pöytäkin on saanut osansa. Se on täynnä värikkäitä viivoja. En enää edes huomaa uusia jälkiä. Ei haittaa. Täällä on muutenkin kaikki vähän vinksin vonksin.

PS. House Doctor on avannut uuden blogin.

Lauantaiaamuna

Pitkä ja raukea lauantaiaamu. 

Paistettiin poikien kanssa mustikkapannukakkuja. Jätettiin isi vielä nukkumaan. 

Koira saa vielä hetken odottaa ulospääsyä. Pian se pääsee viipottamaan vapaana pitkin metsäpolkua. Minä pääsen kuuntelemaan peipon laulua, jota minulla on ollut ikävä koko tämän pitkän talven. Tämä on kesän laulu.

"Tilitantti"

Kevättalven suloisin asukki muutti meille eilen päiväkodista.

Pikku tilitantti pyrähteli aamun kirkkaassa valossa sinne tänne onnellisen ja ylpeän omistajansa käsissä.

Äitikin on iloinen pikkukeltarinnasta. Eilen muistin kuinka nuorempana olin varma, että  tulevaisuudessa karsastaisin lasteni riemunkirjavia askarteluja ja piilotaisin ne vaivihkaa laatikkoon... Olinpas tietämätön :)

Keväistä auringonpaistetta ja pikkulintujen laulua viikonloppuunne!

Vihdoin ja viimein

Meillä vietettiin eilen vihdoin ja viimein 5-vuotis synttäreitä. On ihanaa, että lapsi sai pitkään odottamansa juhlat, jotka peruttiin toissalauantailta pikkuveljen sairastumisen vuoksi.

Tänään olemme yhdessä tutkineet eilisiä paketteja. Niistä yhdessä oli WSOY:n Oppi&ilo -sarjan arvokkaita asioita opettavia tehtäväkirjoja. Näissä on järkeä, miksi tälläisiä ei ole älytty tehdä aiemmin? Serkkujen tuomaa maapalloakin olemme pyöritelleen ja jutelleet pitkät pätkät maailman maista ja meristä. Miten minulla onkin niin viisas ja tiedon janoinen pikkuinen, olen ihan pakahtua.

Juhlalta tuntuu sekin, että mieheni ikuisuudelta tuntunut viikonlopputöiden rupeama päättyy. On mukava saada isi takaisin viikonlopuiksi. 

Aurinkokin näyttäytyy lähes päivittäin ja kevät sarastaa. Elämä tuntuu notkahtavan raiteilleen.

(Tänne tosin kaipaisin useammin kuin nyt on ollut mahdollista. Blogger on toiminut viime viikkoina tuskallisen hitaasti. Kärsin, kun luonanne vierailu on niin hankalaa ja joskus lähes mahdotonta, kun yksikään kuva ei lataudu.)