30. tammikuuta 2010

Missä kaappi seisoo?





Vihdoin sain napattua kuvan parin viikon takaisesta projektista. Hioin kevyesti lakatun pinnan ja maalasin sen Uulan valkoisella pellavaöljymaalilla. Puiset nuppivetimet vaihdoin messinkisiin kuppivetimiin.

Nyt se ajaa keittiössä saarekkeen virkaa. Minusta se on hyvällä paikalla, miehen mielestä pahasti tiellä. Saa nähdä mihin taso päätyy - kumpi meistä määrää kaapin paikan. Todennäköisesti se siirtyy yläkertaan. Tahtoani yritetään taivuttaa myös eräässä toisessakin asiassa.

Mieheni on jo kuukausia/vuosia tehdyt hidasta käännytystyötä, jotta Pustille saataisiin toinen karvainen kaveriksi. Tänään minut "pakotettiin" katsomaan netistä espanjalaisia katukoiria, jotka etsivät hyvää kotia Suomesta. Myönnän, sydämeni pehmeni yhden piirun verran... katsokaa nyt tätäkin.

Ehdoton EI! on muuttunut epämääräiseksi muminaksi "...Ei meille tule toista koiraa, no, ei ainakaan pentua..." Jospa löytyisi joku rauhallinen vanha koirarouva. Olisipa karvatassulla toinen tassulainen päivisin seurana, kylkiäisenä. Meillä iltaisin kaksi raukeaa luppakorvaa rapsutettavana.

Saa nähdä nyt...

23. tammikuuta 2010

Puhdas valo


Olen ihastunut tähän sydäntalven puhtaaseen valoon, joka tuntuu ympäröivän kaiken. Päiväkin on jo selkeästi pidempi ja se tuntuu hyvälle. Talvi saa minun puolestani jatkua vielä pitkään. Toinen ranteenlämmittimistäkin on vasta valmistumassa.

Herttaisen naapurin setämme
(jonka isän rakentamassa talossa asumme) mukaan vastaavanlaista talvea ei tule kymmeneen vuoteen. Hän kertoi sen hymyillen, kun piipahti oven takanamme tuomassa aamulla ottamansa talviset kuvat vanhasta kotitalostaan. Hänen sanaansa on uskominen, sillä hänellä on työnsä puolesta aina tarkimmat sääennustukset hihassa.

Nautitaan vielä näistä paukkupakkasista ja kimaltavista hangista. Meillä ainakin vedetään huomenna villahousut jalkaan, suunnataan nenä kohti talviaurinkoa ja annetaan pakkasen nipistellä poskia.

20. tammikuuta 2010

Hiljaisia haaveita




Kuvat: Toast


Olen viime päivinä hiljaa itsekseni haaveillut:
  • puhtaammasta, selkeämmästä ja kevyemmästä ruuasta
  • uudesta lempivaatteesta
  • lämpimästä, kesäisestä metsästä
  • juuri oikean sävyisen turkoosin öljymaalin sekoittamisesta

16. tammikuuta 2010

Päivä se on huomennakin











Tänään asetin itselleni joukon tehtäviä, jotka olisi ollut mukava saada tehtyä. Ajattelin aamulla kuinka hirmu mukavaa olisi saada koti siistiksi ja ulkoilla posket punaisiksi. Mietin vielä itsekseni, että se vasta olisi hauskaa, jos
ennätettäisiin leipoakin lasten kanssa.

Aloitin siivoamisesta. Imuroin, vein matot ulos, pesin lattiat ja vessan. Nyt minusta tuntuu etten kuitenkaan saanut mitään näkyvää aikaan, vaikka siivoskelin aimo osan päivästä.

Jotenkin päivä juoksi ohi kohtuuttoman nopeaan. Uloskin pääsimme vain kääntymään. Leipomistoiveista luovuin jo lounaan jälkeen.
Ennättäähän tuota huomennakin.

Hyvällä omatunnolla kuitenkin join kahvia ja selasin viime sunnuntaina kirppikseltä löytämääni kirjaa: Lapsuusajan aarteet. Suloisen hempeä opus. Hempeää, joskin suhteellisen epäkäytännöllistä, on väriltään tuo puikoilla oleva vaaleanpunainen bambulanka. Joskus esteettisyys voittaa käytännöllisyyden.

PS. Eteisen liitutaululle kirjoitin muistutuksen itselleni päiväkodin maanantaisesta luisteluretkestä. Oli ihan pakko, jotta en unohtaisi sitä niinkuin unohdin muutaman viikon takaisen retken joulukirkkoon. Keksitäänköhän hajamielisyyteen ja järjestelmällisyyden puutteeseen joskus lääke? Olen taatusti ensimmäisten joukossa hakemassa reseptiä...

14. tammikuuta 2010

Pehmeää







Kuvat: Brora

Olo on jotenkin pehmeä. Hyvällä tavalla pehmeä ja seesteinen. Arki on alkanut loman jälkeen mukavasti.

Pojatkin oppivat tänään luistelemaan. Tai siis kävelemään luistimilla - kaatumatta. Seurasin oppimisen hiljaista riemua ja yritin parhaimpani mukaan olla pakahtumatta ylpeyteen.

Nurkan takana häämöttävä viikonloppukin hykerryttää. Aion viedä yhden maalausprojektin loppuun, mutta sen kummempia suunnitelmia en aio tehdä.

9. tammikuuta 2010

Hyvä päivä









Kaunis ja levollinen aamu. Kuume on poissa.
Vaikka vielä niiskutan ja köhin uskon voimieni pikkuhiljaa palaavan.

Tänään vaihdan sänkyihin puhtaat lakanat ja annan petivaatteille pakkaskylvyn. Siistin vähän nurkkia, lämmitän takan ja nautin sen tuomasta pehmeästä lämmöstä.

Pakkaudumme lasten kanssa lämpimimpiin vaatteisiimme ja haemme metsästä ainekset havujalkakylpyyn. Putsikin puetaan muutama talvi sitten ompelemaani talvitakkiin. (Näkisittepä miten huvittavan ylpeäksi ja iloiseksi voi koira muuttua, kun se saa takin päälleen.)

Voisin aloittaa pitkien kädenlämmittimien kutomisen. Jos en tänään niin ehkä huomenna.

Tästä tulee hyvä päivä.

5. tammikuuta 2010

Villasukkapäivä









Hippaloin täällä villasukat jalassa ja kaulaliina kaulassa. Olen hemmotellut itseäni tänään linssikeitolla. Muut nyrpistävät tälle nenäänsä.

Mies vie aamulla ennen töihin menoa luistimet teroittaviksi. Poikaset pääsevät tänään luistelemaan. Pienin ja tämän perheen rämäpäisin hulivili saa ensimmäistä kertaa luistimet jalkaansa.

Jatkan kutomista niin kauan ennenkuin kaulahuivin sammaleenvihreä villalanka loppuu kesken. Joudun sitten "väkipakolla" piipahtamaan täällä. Voisin samalla ostaa uudet 3,5 tai 4 bambuiset sukkapuikot.

Nyt töräytän itselleni toisen kupin kahvia ja sitten laitan takan päälle. Ulkona kiristyy taas pakkanen.

Kiitos viime postauksen ihanista kommenteistanne. Olette ihan huippujoukkoa!

3. tammikuuta 2010

Tänään





Minulla on melkoinen flunssa. Silmät roikkuvat ja ääni on kuin variksella. Kamalan olon lisäksi näytän myös kamalalle - aivan Kari Peitsamolle. Anteeksi Kari...

Sen verran tsemppasin, että väänsin mustikkapiirakan pikkuleipureiden piinaavan painostuksen alaisena. Kokeilin uutta reseptiä, joka osoittautui jymymenestykseksi.

Aloitin myös kutomaan uutta kaulahuivia. Saa nähdä mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Olen viimepäivinä aloittanut kutomaan monenlaista ja lopuksi päätynyt purkamaan tekoseni.

Mies on ollut tarmokas ja reipas. Siivosi koko yläkertaan pesiytyneen kaaoksen. Imuroi, pesi lattiat ja pyyhki pois joulun pölyt.

Vaikka en paljoa haista - nenääni tuoksuu puhdas lattia ja mustikkapiirakka.

Ehkä
siis alan jo tervehtyä.